lauantai 17. toukokuuta 2014

Oodi hetkelle

On ollut aivan valtava kiire. Paljon hommaa, ekstraa ja sitä tavallista. Herra Siiliä en ole nähnyt kuin vilaukselta viikon aikana, mutta onneksi on tuntunut hyvältä huomata, että on ollut niin ikävä että mahaan sattuu.

Nyt odotan häntä tänne kotiin rallireissulta. Lähdetään hampurilaistreffeille lähibaarin sikahyville hampurilaisille ja sitten aion raahata hänet vesitornin terassibaariin katsomaan auringonlaskua. Romanttista.

Minut ja lapset kutsuttiin herra Siilin tyttären nimipäiville. Selitin kutsun saatuani, että ei teinit varmaan lähde, kun on kaikkea koulua ja muuta ja outoja ihmisiä. Ihmeekseni sain Keijulta vastauksen, että muuten tulisin, mutta just lupasin mennä iskälle. Muhvi sanoi, että joo mennään vaan. Näin huonosti tunnen lapseni. (Tai toinen selitys on se, että hekin tykkäävät Siilistä niin paljon, että sukujuhlanimpparitkin otetaan vastaan positiivisella otteella.) IH-ME. Siihen nähden mitä kaikkee tässä on ollut jnejnejne.

Kesä yllätti tänä aamuna, pyytämättä. Touhotin jo parvekekukat ja nyt mietin parvekkeen kalustusta. Jos ei raahaisikaan vanhaa pöytä ja tuolit -yhdistelmää, vaan pikkupöytä tuoleineen ja vintistä vanha heteka, johon patja ja paljon tyynyjä. Ja aurinkovarjolle jalka. Oiva siestapaikka.

Kohta (nyt) on kesä. Ihanaa.
Suunnitelmissa Riikan matka Heidenrösleinin kanssa ja saaristomatka herra Siilin kanssa. Kesäasumista maaseudulla ja välillä viihtymistä täällä. Ehkä mökilläkin. Lapset siellä missä haluavat ja toivottavasti usein kaikki samassa paikassa. Dolce far niente e con amore <3

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...