perjantai 6. kesäkuuta 2014

Emotionaalinen shokki

Olin pari iltaa ja yötä siililässä. Omat lapset kotona, herra Siilin lapset isänsä luona.
Asetelma oli vähän taas outo.

Mutta kivahan se oli saapua, kun oli odotettu. Ja tuli heti halatuksi, pussatuksi. Osasin olla, ihan hienosti.

Paitsi että eilen klo 23 tulee whatsapp-viesti ja kuva Muhvin jalasta, jonka hän loukkasi kokeillessaan kevaria. Ei sattunut pahasti, mutta kantapäähän tuli paha ruhje.
Voi luoja sitä oloa mikä vyöryi: olen aivan väärässä paikassa, pitäisi olla omien luona kotona, mitä jos jotain oikeesti kamalaa tapahtuisi. Tiesin sillä hetkellä todella miltä tuntui huono omatunto. Huono äiti.

Ja herra Siili oli vierellä neuvoton. Lohdutti ettei varmasti mitään hätää ja tule tähän syliin ja kainaloon ja kaikki on ihan hyvin.
Mutta se olo. Ja ne koko yön laukkaavat ajatukset... Ne ehkä oli ne pahimmat.
Parhaita paloja:
Mitä jos tulisi tulipalo ja kaikki tuhoutuisi ja minä olisin ihan muualla.
Mitä jos se Muhvin jalka nyt tulehtuu ja tulee kuume ja kuolio ja se ei pääse ens perjantaina inssiin.
Mitä jos Siilin sittenkin pitäisi etsiä joku jolla on pieniä lapsia ja se joku ja ne lapset tulis aina kaikki siililään ja ne lapset olis tietty parhaita kavereita ja kukaan ei olis väärässä paikassa, vaan kaikki turvassa saman katon alla.
Ja miks Keijun pitää olla niin ärsyttävän näsäviisas niine viesteineen ja kommentteineen että älä nyt äiti lietso paniikkia, tähän mitään lääkäriä tarvita, laastari jalkaan ja töihin vaan.
Ja mitä jos mä en ikinä opi olemaan Siilin lasten kanssa. Vaikka kuinka yrittäisin esittää "kummitätiä".
Ja apua, hirveä kaatosade, tuleeko ukkonen, pitääkö mun lähteä ajamaan kotiin irrottamaan töpselit ettei salama iske ja tule sitä tulipaloa missä kaikki tuhoutuu.

***

Meidän kolmen yhteinen whatsapp-ryhmä on nimeltään Laxviken. Se on kyllä kullanarvoinen tällaisessa tilanteessa missä me kaikki ollaan ympäriinsä. Viestittely on tiedottavaa (minä), kyselevää (minä), huolehtivaa (minä) ja toteavaa (Muhvi ja Keiju). -Aha. Ok. Kotona. Oon syöny.
Muhvi laittelee kuvaviestejä yleensä johonkin moottoroituihin esineisiin liittyen ja Keiju laittaa kuvia tyhmistä ilmeistään. Tai ääniviestejä lehmä-äänestään.
Mutta yhtäkaikki, olemme samaa ryhmää.

No joo. Nyt mä oon töissä ja säädän täällä vähän. Sitten menen kotiin, laitan ruokaa. Sitten tulee Siili ja lapset ja me lähdetään retkelle. Mukana ainakin neljä, ehkä viis ja retkikohteessa tavataan se kuudes. Olemme samaa ryhmää, juu.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...