maanantai 23. kesäkuuta 2014

Pohkeet tulessa

Olen nyt neljä viikkoa toteuttanut kirjaimellisesti tätä juoksuohjelmaa. Kaikki on tehty mitä on pitänyt. Olen niin ylpeä itsestäni!

Herra Siili on ollut loistava PT. Miten hän osaakin kannustaa, tsempata ja kehua. Erityisesti viimeistä.
Olen harrastanut tätä koulunkäyntiä yksin, kaksin, Muhvin, Siskontytön, Siskonpojan ja Herra Siilin kanssa. Kimppalenkki kolmistaan oli pelkästään kivaa!
Juhannuksena ohjelma toteutui myös, vaikkakin tankkaus ei tainnut olla aivan suositusten mukainen. Valkoviini on hyvä palautusjuoma.

No, mitä on tapahtunut, onko tästä ollut mitään hyötyä?
Liikkunut olen ajallisesti vähemmän kuin sauvakävelylenkkeillessä. Jalkaparat ovat varmaankin kovin ihmeissään että mitätäällätapahtuu. Keuhkot pääsevät jo mukaan, tosin räkää alkaa kehittyä välittömästi, jos edessä on pieninkään ylämäki, siis pieninkään.

My hips don´t lie.. Ehkä peilikuvassa tapahtunut jo hienoista kaventumista, tosin turvamassu ei ole kadonnut minnekään. Ja välillä kaipaan jeesusteippiä tissien päälle, ei löydy tästä maailmasta niin highextramegasupport-liivejä, jottei pomppis.
Nälkä on, joten syön. -Jos tähän vielä liittäisi jonkun hyperterveellisen ruokavalion, niin en olisi enää minä. Joten annetaan olla, ehkä joskus sitten. (Aika vahva ehkä.)

Tänään ohjelmassa oli 15 min juoksua ja kävellen loput kotiin. Johtuiko sitten juhannusväsymyksestä tai siitä, että jouduin yksin kuntoilemaan, mutta ulkosyrjäpohkeet meni niin tuleen ja jumiin, että välillä oli pakko sekunti seisahtaa. Mutta 2kilsaa silti juostu, yhteen menoon. Minä!

Tavoitteena on järvenympärijuoksu maaseudulla. Se on 5km. Matkaa on edessä vielä.

Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...