maanantai 14. heinäkuuta 2014

Mansikkatorttu

Osta 99 sentin valmis torttupohja.
Kostuta se jääkaapista löytyneellä appelsiinimehulla. Toivo, että mehu ei ole pilaantunut. -Unohdit maistaa ja tarkistaa asian.
Avaa sitruunarahkapurkki, levitä se torttupohjan päälle. Ihan ei riitä, kaada tilkka appelsiinimehua joukkoon. Sekoita. Näyttää kamalalta.
Pilko päälle mansikoita.
Anna hetki kostua ja koontua.
Syö. 
Ihan tajarihyvää.
Kuvittele olevasi viitseliäs mahtileipuri.

Lapsellista

Mä oon jo vähän kasvanut ohi pikkulapsi-iästä. Eli pari päivää Siililässä riitti. Siellä oli lapset kotona. Uuh.
En ole pullantuoksuinen emo. Pidän enemmän itsenäisistä, sarkastisista, kiittämättömistä teineistä. Tai no pidän ja pidän, tulen paremmin toimeen.
Kaivoin kyllä keinovalikoimistani vaikka mitä, jotta viikonloppu sujui ja sujuihan se mainiosti, ei nyt kannata ymmärtää väärin. Kyllä mä osaan, mutta en oikein enää viitsi, mä olen suorittanut jo tuon osuuden.

En tiedä ymmärsikö herra Siili, mutta mä tulin vähäksi aikaa kotiin. En pura edes laukkua, sillä ylihuomenna menen takaisin, en tosin pitkäksi aikaa, vaan jatkan matkaa tyttöjen retkelle meidän mökille. Ja herra Siili lähtee ralliretkelle oikein ulkomaille. Onneksi lähtee, saa hänkin hetken hengähtää kaikista vaatimuksista(ni).

Mutta parasta tässä kaikessa on se, että en yritä esittää. Yltiörehellistä peliä.

Niinkuin sekin oli rehellistä, että kun yksi ilta oltiin kahden terassilla (siis omalla, ei kylän baarissa), lapset oli naulittu dvd:n ääreen, pelattiin kalahaa, juotiin punaviiniä ja viihdyttiin ultimaattisen hyvin. Ja illan viimeiseksi yllätykseksi, superkuun jo noustua järven ylle, saapuu herra Siili hieman pientä isomman shampanjapullon kanssa ja sanoo: olet sanonut ettet koskaan missään tilanteessa kieltäydy shampanjasta. En kieltäytynyt tälläkään kertaa. <3

Loppukesästä meitä onneksi odottaa viikko kahden. Sitä odotellessa.

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Nonni, näillä mennään

Terveisiä.

Maaseudulta, partioleiriltä, kotoa, nurmikonleikkuusta.

Olen ollut neljä päivää maaseudulla, Keijukin oli mukana.
Keiju pärjäisi vallan hyvin jossain muslimimaassa burkhan alla, hellepäivänäkin hällä on päällään villatakkia ja muuta hurstia. Puhumaton, kalpea, eteerinen usvaolento. Ihme, että herra Siili suhtautuu tähän olmiin niin myönteisesti.

No, tasapainoa elämään toi herra Siilin tytär, sanotaanko häntä nyt vaikka Tahdonvoimaksi. Että on pikkulikalla kipakka kieli, voimakas tahto ja hyvin oikukas luonne. Ainakin isänsä seurassa. Meillä meni yhteinen kesäpäivä ilman töissä olevaa isään vallan mainiosti, yhtään edes läheltäpititilannetta ei tullut. Tosin minä sanonkin napakasti ja en välitä tuittuilusta, herra Siili on aivan liian hellämielinen. Isät ovat.

Kesäpäivät soljuivat. Ihanaa. Aamukahvi kesti pari tuntia, digietlaria lukien (kiitosta vaan toimitukseen, teette erinomaista lehteä.)
Uimista, aurinkoa, yhdessäoloa. Keijun mykkyys ei haitannut, oli levollista, kun hän oli lähellä, eikä koko ajan tarvinnut miettiä että mitähän se täällä kaupungissa yksin puuhaa. (Muhvi on partioleirillä torstaihin asti.)

Luulin haluavani olla myös kotona, mutta nyt täällä tuntuukin tyhjältä ja maisemakaan ei ole niin nätti. Viikonloppuun asti täällä kuitenkin.

Veljestä kuului hyvää, hän on vihdoin ottanut askeleen kohti apua. Ja lähtenyt siskon luo hermolomalle. Mikä ihana yhtälö! Kertakaikkisen ihana <3

Nyt taidan siirtyä kaksi metriä kaakkoon ja ottaa aurinkoa niin kauan kuin jaksan. Illalla ehkä vähän terassille, ehkä.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Neuvoja kymmenen vuoden taa

Animiini sai minut liikuttumaan tällä tekstillään. Ja ajatus jäi tiukasti takaraivoon muhimaan, eikä päästä otteestaan.
Kai se on siis kirjoitettava neuvoja kymmenen vuoden takaiselle Heleijalle…

Hei sinä, nuori melkein 35-vuotias sinä,

Lapsesi olivat 8- ja 6-vuotiaat. Olit kyllä hyvä äiti. Keksit, hoidit ja huomioit, aina tasapuolisesti. Koulutien olit saanut Muhville hyvään vauhtiin takkuisesta alusta huolimatta. Ruuan laitoit aina puoli viideksi, jotta ehdittiin syödä ennen pikkukakkosta. Aamulla ehdit laittaa itsesi kuosiin ennenkuin herätit lapset, tätä aina ihmeteltiin.
Viihdyitte kotona kaikki.
Myös entinenmies viihtyi vielä silloin. Teillä oli hyvä perhe, jokaiselle jotain. Kahdestaan tietenkin teitte tosi vähän juttuja, koska lapsiperhe-elämä vain on sellaista, mutta vaikka molemmilla oli omia menoja, ne eivät olleet kummaltakaan pois.

Keiju ja Muhvi kävivät molemmat rumputunneilla. Teit suuren virheen pakottaessasi Keijun musiikkiopiston pianotunneille! Olisit antanut jatkaa niitä rumpujensoittoa vaan! Harmittaa vieläkin tämä erhe.

Muhvi tarvitsi kovasti huomiota ja helpotusta stressiherkkyyteensä. Mielestäni olet onnistunut tässä hyvin, jo kymmenen vuotta sitten. Taisit tehdä jollain kuviskurssilla lapsellesi avaimenperäksi turvanapin, jota voi painaa silloin kun liikaa jännittää ja pelottaa.

Sinulla oli paljon omia menoja. Osasit kyllä pitää ne tasapainossa. Ehkä olisit voinut muutamat, tai siis tosi monet aamuyön jatkot jättää väliin.. Aina sait kuitenkin kömpiä omaan sänkyyn, eikä sinulle oltu vihaisia.
Olit kulttuurintekijä isolla koolla. Musiikki, teatteri, kaikki taide. Ei tainnut olla tapahtumaa, missä et ollut mukana jotenkin. Ehkä jonkun menon olisi voinut jättää väliin, ehkä..

Ystäville pidit hyvät 35-vuotiskekkerit. (Taidankin uusia ne tänä syksynä. ) Ilta oli nimeltään Niceillallinen, ja paikalle kutsuit vain parhaat naisystäväsi. Rokattiin Paula Koivuniemen keikalla, syötiin ja juotiin hyvin.

Vielä ei ollut merkkejä ilmassa siitä, että entinenmies ei voinut hyvin. Mutta sen neuvon annan, että olisit helvetti soikoon ottanut asian heti esille, kun sen huomasit. Mutta et uskaltanut, se oli liian pelottavaa. Olen kyllä löytänyt kirjeitäsi tässä vuosien varrelta. Ne asiat olisi pitänyt puhua ääneen. Mutta ehkä sinulla oli huono omatunto. Kunnon vaimot eivät biletä muiden kanssa aamuun asti. Ja nuorella, melkein 35-vuotiaalla Heleijalla oli välillä kovin levoton olo ja kaipuu jonnekin. Sille ei voinut mitään.

Mitähän muuta neuvoisin? Olisit voinut olla stressaamatta kiloistasi, niitä oli silloin kuitenkin tosi vähän.
Olisit ehkä voinut olla kiinnostuneempi talonpidosta ja autoasioista. Olisit voinut itse tankata autosi ja ehkä osallistua lumitöihin, haravointiin, pannuhuoneen siivoukseen. Teitte ihmeen perinteisen kotityöjaon. Tosin osasit kyllä laittaa hyvää ruokaa ja sehän ei synny ihan itsestään.
Valtava kellariremontti oli aluillaan. Ihan vaan se neuvo siihen, että olisit pitänyt enemmän ääntä siitä, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse ja että lainaa voidaan ottaa kyllä lisää, jos se helpottaa remontin etenemistä.

Työsi luokan kanssa hoidit hyvin, ihme kyllä, sillä aloit olla siihen jo hieman kyllästynyt aika monen vuoden tahkoamisen jälkeen. Koulunvaihto piristi.

Olit kyllä aikamoinen flirttipelle. Tsiisus sitä itseluottamusta! Ehkä neuvoisin nyt, että älä luule, että kaikki ihmiset ovat täällä maailmassa ihastumassa sinuun. -Nyt sen kyllä jo tiedätkin.

Jos olisit tiennyt, että tulet jäämään yksin talon ja lasten kanssa, olisit kuollut kauhusta. No, et kuollut. Hyvinhän sinä pieni sitkeä nainen olet selvinnyt. Autonkin osaat tankata jo ihan itse!

Elämä hakee uomansa. Virheitä tehty, mutta kukaan ei tiedä olisiko kaikki paremmin ilman niitä.
Se tässä on kovin lohdullista.




perjantai 4. heinäkuuta 2014

Eilen, tänään, huomenna

Toivon saavani tähän kuvakimaran ladattua. Kesääni kuvina ja näppärinä kuvateksteinä. Let's try: 

Juhannusfestarit. Eka juhannus yhdessä. Oli kivaa, suloista, mukavaa, hauskaa, selkeää.



Arkiruokaa. Kunnon äiti on tehnyt kaksi lämmintä päivässä. Ensimmäinen klo 11 Muhville, joka tuli ruokatunnille puistotyöntekijän hommista. Onneksi kesätyöpesti loppui jo. Tai no, ehkä sen lapsen täytyy silti syödä.



Reissukassi. Tämä kuvaa koko kesää. Menossa jonnekin, yleensä maaseudulle. Mutta myös muualle. Ja kun käy kotona, päälle hyökkää työleiri. Olen aika työlääntynyt talonmiehen ja puutarhurin hommiin.
Ja edelleen niitä samoja ajatuksia siitä, että missä mun kuuluisi olla.



Ihania hetkiä. Niinkuin tämä kesäaamu ja aamukahvi omasta rallimukista herra Siilin tarjoilemana.



Vihdoinkin se lämmin aamu, jonka saattoi aloittaa keräämällä kukkakimpun aamiaispöytään. Siililässä ollaan ❤️




Kesän ystäväretki Riikaan. Paljon naurua, hiprakkaa (diminutiivimuotoa käytän tässä..) ja välittämistä, mutta myös selittämätöntä haikeutta. (Oli ihana ikävöidä. Ikävä on ansaittua!)



Onnittelukortti. Mitä nämä sanat sinulle merkitsevät? Ihana ajatteluharjoitus ja jokaisen vastaajan vastaukset on aina oikein.



Äititytär-retki. Hyvä päivä. Saan ensi viikolla Keijun kanssani maaseudulle. Tulee mieluummin sinne kuin isälleen. Ai miks? No kun iskällä joutuu töihin. (Ja Siililässä ei taatusti joudu, niin harvinainen vieras tämä Keiju on.)


Välillä täytyy pysähtyä. Huomenna taas mennään.
Jalkakylpy merisuolalla, oliiviöljyllä, sitruunamehulla ja oman pihan yrteillä. Tuoksui ihan pizzalta, kun heitin kylpyveden pois :)

Olipa muuten vaikea keksiä tälle postaukselle otsikkoa. Tää oli kolmas. Yleensä näitä syntyy tosta vaan. Tämä viimeisin on melko hyvähkö.








LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...