sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Neuvoja kymmenen vuoden taa

Animiini sai minut liikuttumaan tällä tekstillään. Ja ajatus jäi tiukasti takaraivoon muhimaan, eikä päästä otteestaan.
Kai se on siis kirjoitettava neuvoja kymmenen vuoden takaiselle Heleijalle…

Hei sinä, nuori melkein 35-vuotias sinä,

Lapsesi olivat 8- ja 6-vuotiaat. Olit kyllä hyvä äiti. Keksit, hoidit ja huomioit, aina tasapuolisesti. Koulutien olit saanut Muhville hyvään vauhtiin takkuisesta alusta huolimatta. Ruuan laitoit aina puoli viideksi, jotta ehdittiin syödä ennen pikkukakkosta. Aamulla ehdit laittaa itsesi kuosiin ennenkuin herätit lapset, tätä aina ihmeteltiin.
Viihdyitte kotona kaikki.
Myös entinenmies viihtyi vielä silloin. Teillä oli hyvä perhe, jokaiselle jotain. Kahdestaan tietenkin teitte tosi vähän juttuja, koska lapsiperhe-elämä vain on sellaista, mutta vaikka molemmilla oli omia menoja, ne eivät olleet kummaltakaan pois.

Keiju ja Muhvi kävivät molemmat rumputunneilla. Teit suuren virheen pakottaessasi Keijun musiikkiopiston pianotunneille! Olisit antanut jatkaa niitä rumpujensoittoa vaan! Harmittaa vieläkin tämä erhe.

Muhvi tarvitsi kovasti huomiota ja helpotusta stressiherkkyyteensä. Mielestäni olet onnistunut tässä hyvin, jo kymmenen vuotta sitten. Taisit tehdä jollain kuviskurssilla lapsellesi avaimenperäksi turvanapin, jota voi painaa silloin kun liikaa jännittää ja pelottaa.

Sinulla oli paljon omia menoja. Osasit kyllä pitää ne tasapainossa. Ehkä olisit voinut muutamat, tai siis tosi monet aamuyön jatkot jättää väliin.. Aina sait kuitenkin kömpiä omaan sänkyyn, eikä sinulle oltu vihaisia.
Olit kulttuurintekijä isolla koolla. Musiikki, teatteri, kaikki taide. Ei tainnut olla tapahtumaa, missä et ollut mukana jotenkin. Ehkä jonkun menon olisi voinut jättää väliin, ehkä..

Ystäville pidit hyvät 35-vuotiskekkerit. (Taidankin uusia ne tänä syksynä. ) Ilta oli nimeltään Niceillallinen, ja paikalle kutsuit vain parhaat naisystäväsi. Rokattiin Paula Koivuniemen keikalla, syötiin ja juotiin hyvin.

Vielä ei ollut merkkejä ilmassa siitä, että entinenmies ei voinut hyvin. Mutta sen neuvon annan, että olisit helvetti soikoon ottanut asian heti esille, kun sen huomasit. Mutta et uskaltanut, se oli liian pelottavaa. Olen kyllä löytänyt kirjeitäsi tässä vuosien varrelta. Ne asiat olisi pitänyt puhua ääneen. Mutta ehkä sinulla oli huono omatunto. Kunnon vaimot eivät biletä muiden kanssa aamuun asti. Ja nuorella, melkein 35-vuotiaalla Heleijalla oli välillä kovin levoton olo ja kaipuu jonnekin. Sille ei voinut mitään.

Mitähän muuta neuvoisin? Olisit voinut olla stressaamatta kiloistasi, niitä oli silloin kuitenkin tosi vähän.
Olisit ehkä voinut olla kiinnostuneempi talonpidosta ja autoasioista. Olisit voinut itse tankata autosi ja ehkä osallistua lumitöihin, haravointiin, pannuhuoneen siivoukseen. Teitte ihmeen perinteisen kotityöjaon. Tosin osasit kyllä laittaa hyvää ruokaa ja sehän ei synny ihan itsestään.
Valtava kellariremontti oli aluillaan. Ihan vaan se neuvo siihen, että olisit pitänyt enemmän ääntä siitä, että kaikkea ei tarvitse tehdä itse ja että lainaa voidaan ottaa kyllä lisää, jos se helpottaa remontin etenemistä.

Työsi luokan kanssa hoidit hyvin, ihme kyllä, sillä aloit olla siihen jo hieman kyllästynyt aika monen vuoden tahkoamisen jälkeen. Koulunvaihto piristi.

Olit kyllä aikamoinen flirttipelle. Tsiisus sitä itseluottamusta! Ehkä neuvoisin nyt, että älä luule, että kaikki ihmiset ovat täällä maailmassa ihastumassa sinuun. -Nyt sen kyllä jo tiedätkin.

Jos olisit tiennyt, että tulet jäämään yksin talon ja lasten kanssa, olisit kuollut kauhusta. No, et kuollut. Hyvinhän sinä pieni sitkeä nainen olet selvinnyt. Autonkin osaat tankata jo ihan itse!

Elämä hakee uomansa. Virheitä tehty, mutta kukaan ei tiedä olisiko kaikki paremmin ilman niitä.
Se tässä on kovin lohdullista.




Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...