keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Pari muuttujaa

Taitaa olla niin, että tämä murros kesästä syksyyn on taas haastavaa aikaa. Energiaa vievää, ajatuksia syövää, levollisuutta vähentävää.
Arvon tässä just mielessäni, että lähdenkö avautumaan, vai tajunnanvirtailenko vaan yleisellä tasolla.

Vastuu painaa. Töissä, kotona, lähipiirin ihmisten kanssa.
Oon kyllästynyt tähän talonmieheilyyn, haluan muuttaa. Haluan jättää tämän museon ja siirtyä uuteen, raikkaaseen ja puhtaaseen.

Laitetaas ruusunpunaiset lasit päähän ja luodaan katsaus kaikkeen hyvään:

Muhvilla kaikki hyvin, abiturientti kukoistaa. On viisas ja levollinen ja hyväntuulinen.
Herran Siilin kanssa paranee vaan. Kaikki.
-Pariisin matkamme odottaa ensi viikolla. Tres Bien.
Kunto on hyvä, juoksen puolen tunnin lenkkejä ihan vain peruskuntoillakseni. Tämä myös näkyy figuurissa.
Keiju etsii vielä uutta itseään ja rooliaan taidelukiolaisena. Ei mene valtavirtaan sielläkään, ei ole koskaan mennyt missään, eli onko tuo joku ihme.
Töissä olen rautainen ammattilainen, joka osaa ja tietää ja tarttuu toimeen. Kuukaudessa ratkonut enemmän ongelmia kuin viime keväänä yhteensä.
Kotiinpaluuarki ei enää niin aikataulutettua, teinit ei oo heti kärttämässä minusta jotain irti. Joskus jopa syön yksin.
Huomenna on Emma Salokosken keikka. Päästään yhdessä kuuntelemaan toivottavasti yks meidän tärkeä biisi. Ja se ei ole Einin Kesä ja yö.

Vessanpönttö vuoti monta viikkoa. Kukaan ei tehnyt mitään. Olin jo luovuttamassa ja tilaamassa putkimiestä, kunnes herra Siili korjasi pöntön. Ei sen olisi sitä tarvinnut tehdä. Sillä on kaks omaakin pönttöä omassakotona. Ja sitäpaitsi se inhoaa kaikkea missä kädet likaantuu, siinä mielessä vähän Cheek. Mutta kukamuumuka mun pöntön korjais?







1 kommentti:

Helmi Nainen kirjoitti...

Kai se tajusi "örähtää" cheekmäisesti pöntön korjattuaan? Ja kai sä muistit palkita sen ruhtinaallisilla suukoilla??

Kaiken yhä parantuminen kuulostaa hyvältä. Ja Pariisi, ah!!!! <3

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...