sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Lomailijan mieli

Mulla olis tässä aikaa, tehdä vaikka mitä. Ja en tee juuri mitään.

Tai no, tein mä vahvuustestin. Kokeile, vastaukset ihan pelkkää positiivista!
(Testi on amerikkalainen laajan ja ansioituneen tutkijajoukon aikaansaannos, liittyy positiiviseen pedagogiikkaan ja maailmanlaajuiseen vahvuustutkimukseen.) Kannattaa teettää koko perheelle, nuorisolle on oma versionsa. Sitten voitte viettää aikaa toisianne ja itseänne kehuen. Kun rekisteröidyt, tulee ruudulle silkkaa suomea.
(Lopputekstin outo mongerrus on kuulemma fidjiä. Aakkosissa fiddish ja finnish on peräkkäin ja amerikkalainen ei tajua, että ne on eri kielet. Testi taitaa löytyä 26 eri kielellä.)

Siis testi täältä: (täytyy hakea linkki ipadista yläkerrasta, menee hetki)
www.viacharacter.org

Tein koko testin kerralla, aikaa meni noin vartti. Sain listan vahvuuksistani, 24 vahvuutta kuvailtuna. Vaihtoehtoja on 200. Jäin miettimään, että mitäs vahvuuksia mä en saavuttanut..
Tulokset eivät yllättäneet, sillä olenhan kovin analyyttisesti pohtinut elämää ja itseäni tässä viimeisten viiden vuoden aikana. Ja ehkä jo sitä ennenkin.

Olen ollut opiskelemassa inspiroivaa aihetta inspiroivien ihmisten seurassa. Positiivinen pedagogiikka. Sain pitää presentaation, voi että mä olin elementissäni. Olin tehnyt prezillä esityksen, jonka pohjalta tenhoavasti esitin asiani. Yleisö tykkäsi ja niin minäkin. (Aattelin ehdottaa nuorelle tutkijajoukolle, että missä te ikinä tarviitte hyvää esiintyjää asiallenne, niin tässä teille on sellainen. Me jatkamme yhteistyötä kyllä joka tapauksessa.)

Kotona, yksin. Muhvi on partiojengin kanssa kävelemässä 50 kilometriä sunnuntain iloksi ja Keiju on teatterijengin kanssa elämässä ensi-illan jälkeistä elämää.
Lähden kohta onneksi kohta laulamaan ja sieltä maaseudulle. Herra Siili on palannut ralliretkeltä numero 1. Saan tuliaisiksi salmiakkia.

Mulla oli täällä koiranpentu yökylässä. Oli suloinen, kusi ja paskoi pitkin taloa, puri ja riehui. Mutta oli myös hellyyttävä syliinänkeäjä. Nukuttiin samassa huoneessa (sovitin tällä vanhan synnin, jossa jätin veljen ensimmäisen koiranpennun yöksi yksin selviytymään alakertaan, noin 10 v sitten). No tästä huolenpidosta sain kiitokseksi sen, että tämä suloinen olento pissi mun päiväpeiton päälle. Minkä oli ensin naskalihampaillaan yön pimeydessä raahannut sängyn alta. Huuuh, iloissani palautin pennun omistajalleen.

Edessä pari lorvimispäivää, sitten loman jännitysmomentti, eli koko jengi (minä, Muhvi, Keiju, Herra Siili, ja siililapset) samassa paikassa. Pyysin Keijua olemaan edes perustyytyväisellä tuulella, eikä olemaan tyly. Hän sanoi, että riippuu päivästä millä tuulella hän on.
Yritän olla kuin en oliskaan. Ehkä on tarkoitettu, että äidit ja 16v tyttäret eivät kauhean hyvin siedä toisiaan.


Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...