lauantai 4. lokakuuta 2014

Yksiosainen puhenäytelmä

Päätin pitää juhlat.
Kutsu lähti parillekymmenelle naiselle. Kutsu kuuluu osimoilleen näin:

"Sinut on kutsuttu juhliin.
Juhlat pidetään kotonani.
Juhlat ovat perjantaina 24.10.2014 klo 19.

Juhliin on kutsuttu parikymmentä elämäni naista.

Sinun täytyy valmistautua seuraavin menoin:

1. Lue kirja Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän.
2. Tuo juhliin mukanasi (jotain vanhaa ja sen) tarina.
3. Esitys tai puhe on myös suotavaa tuoda mukana, tämä voi olla myös yhteisnumero.
4. Tuo suunmukaista juomaa. Tietenkin.

Tarjolla on ruokaa, juomaa, seuraa, tarinoita, ihmisiä, energiaa. Iloa. Valoa. Naurua.


Ai miksi nämä juhlat pidetään? No siksi, kun juuri sain inspiraation.

Ja tottakai, juhliin pukeudutaan parhaimpiin. Parketti on jo pilattu koroilla, joten ei huolta.


Tervetuloa!"


Siitä onkin jo aikaa, kun olen pitänyt juhlia ihan vain juhlien vuoksi. Oi että, odotan jo! Menu on suunniteltu ja testikokkauskin tehty. Vaatteita en ole ihan vielä päättänyt.

***

Tänään on ollut monenlaisia mietteitä.

Keijun kanssa näyttelimme aamulla kaurismäkeläisen näytelmän tuolla eteisessä. Näytelmän nimi oli "Kyyti".

Tyttö tekee lähtöä, myöhässä, herätettynä, varmaan aika pihalla kaikesta.

- Millä sä menet harkkoihin?
- Emt
- Myöhästynet.
- Iha sama

- Haluatko siis kyydin?
- Emt, et sä ainakaan kovin lähtevältä näytä (päälläni oli aamutakki)
- No en mä voi tietää että mun pitää lähteä, kun et sä sano mitään. Olis ollut fiksua pyytää nätisti vaikka näin: Äiti, voitko heittää mut harkkoihin, kiitos.
- Aha
- No tarviitko sä kyytiä vai et, monelta sun pitää olla siellä
- No yheltätoista on läpimeno
- Selvä, sitten saat mennä fillarilla

Ulko-ovi paiskautuu kiinni.. tyttö lähtee.

Sietämätön. Ja kuinka kaikki maailman ihmiset kilvan mulle kertoo, kuinka hän on niin ihana. Hurmaava, hymyilevä, säteilevä, fiksu. 
Just joo.

Olen valinnut yksinolon tänä viikonloppuna. Tietenkin siis huollan tytärtäni ylläkuvatuin tavoin, mutta en lähtenyt maaseudulle ollenkaan, vaikka tänään olisikin siihen ollut oiva mahdollisuus.
En jaksanut lähteä niiden pikkulasten ääreen. Ehkä herra Siili ymmärtää. Hänellä on pari reissua tässä kuukauden sisään, meillä on seuraava kaksinoloviikonloppu vasta marraskuun alussa. Siihen asti nähdään siellä täällä.
Syyslomaviikolla on uhkarohkea "kaikki lapset samassa paikassa" -retki. Tosin vain yksi yö. Nään jo sieluni silmin kuinka Muhvi on reipas ja muut huomioiva, Keiju masentuu ja masentaa minkä kerkiää, Siililapset nauttii joka sekunnista ja mahdollisesti heille suoduista huomionhetkistä. Tavoitteet eivät ole korkealla, jos nyt yksi yhteinen ateria vaikka saatais aikaiseksi. Kaksi hotellihuonetta on varattu, viihdekeskuksen palveluista voi jokainen valita mieleisensä.



Kävin äsken ulkona katselemassa lehtien maahan putoamista. Kuvaa hyvin tän hetken vireystilaa ja tarmoa. Kääriydyn melankolian viittaan, huokaisen ja oon vaan.



Ei kommentteja:

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...