torstai 19. toukokuuta 2011

Koulupolku

Olin reksinä tulevien eskarilaisten vanhempainillassa. Tunsin itseni niiden kaikkien äidiksi. Olin 10-15 vuotta näitä vanhempia vanhempi, -no en ehkä ihan kaikkia, mutta taatusti tiesin eniten kouluelämästä.

Tiesin mitä matkan varrelle saattaa olla varattuna; iloja ja suruja, vaikeuksia ja voittoja.
Katselin joitain iäkkäämpiä vanhempia ja ajattelin, että jos me IKJ:n kanssa oltaisi annettu alkuhuumavauvakuumeelle periksi, niin minäkin istuisin miltei viiskymppisenä iltatähtionnemme vanhempainillassa... No, onneksi me järkiinnyimme. Ehkä.

Olin liikutuksen vallassa miltei koko ajan. Muistelin Muhvia ja Boheemikeijua eskarilaisina ja ajattelin heitä nyt. Mietin, että olinko itse kovinkin erilainen silloin.

Mitä antaisin neuvoksi koulupolkunsa aloittavan vanhemmille? Itse asiassa ei ole väliä kuinka nopeasti oppii lukemaan tai laskemaan, tietääkö ja osaako geminaatat tai käsialan koukerot. (Jostain syystä geminaatta on kaikkien vanhan liiton erityisopettajien lempiasia, oikea ihmisarvon mittari.)
Neuvoni olisi: pidä huolta, että lapsesi arvostaa itseään ja muita. Tasapuolisesti kumpaakin. Sillä pärjää kummasti.








Miten mä olen näin liikuttunut nyt. Olenkohan mä raskaana?

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Kunto remontissa

Vietin viime viikon Siuntion Hyvinvointikeskuksessa, kuntoremonttikurssilla. Viikko oli rankka, mutta antoisa ja hyödyllinen. Ohjelmassa oli monipuolisia lajikokeiluja ja tehokasta liikuntaa ilolla. Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset ei-niin-lahjakkaan-liikkujan syyllistämisestä jäivät vihdoinkin taa. Miksi ihmeessä mun liikunnanopettajat aina vain syyllistivät? En pysty mitenkään käsittämään sitä, en en en.

Suosikkilajejani viikon varrella olivat kickbiking, fysioboxing, fitball-jumppa ja tietenkin vanhat rakkauteni zumba ja sauvakävely.
Tiesin, että olen huonommassa kunnossa kuin aikoihin, olenhan jättänyt liikunnan minimiin, ajanpuutteen ja motivaationpuutteen vuoksi. Olen pussaillut sohvannurkassa ja syönyt IKJ:n kulinaristisia herkkuruokia. Ei siinä lenkille kuulkaa ehdi, eikä edes halua lähteä.

Testien perusteella kuntoni on keskinkertainen. Lihasmassaa pitää lisätä ja viikottaiset urheilut tulisi olla 3-4  kertaa viikossa, sykealueella 120-140. Ja sykettä 160:kin pitää aika-ajoin härnätä.
Tämä kaikki on ihan helppo totetuttaa: tunti liikuntaa päivässä, ei ole kuin tahdosta kiinni, ihminen ehtii mitä haluaa. (Tietenkin kohta katkaisen koipeni ja kahdeksan viikon kipsi romuttaa kuntoni erittäin heikoksi...)

Toinen testattu juttu on kehoni koostumus: liian vähän lihasta ja liikaa rasvaa. Ihan liikaaliikaa rasvaa. Nyt on siis pakko aloittaa se jo muutaman kuukauden mielen päällä keikkunut ravintoremontti.
Olen laihduttanut kaksi kertaa elämässäni, sillä lailla kunnolla: ensimmäisen kerran vuonna -93 ennen häitä ja toisen kerran vuonna -99 Boheemikeijun syntymän jälkeen. Nyt on kolmas kerta.

Tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi varasin syyskuun loppuun uuden testikierroksen. Sama paikka ja täysin eri tulokset. Uusi aika on alkanut! Taidan ostaa tämän kunniaksi Nomination-koruuni uuden palasen, olisiko blingbling -lenkkari hyvä?

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Laulua ja voimaa

Taas mä oon ollut keikalla, tällä kertaa johtamani lapsikuoro ja musaopiston puhallinbändi. Hyvää settii! Ultra Bra oli yhteinen nimittäjämme ja täytyy sanoa, että kyllä svengas. Wauh!

Toukokuu on aina aivan kummallinen kuu. Luonto herää ja kaunistuu - ja opettajat nääntyy ja kuivettuu. Koulun alasajo on alkanut. Sanotaan kuulemma, että paperitehtaan alasajo on iso prosessi, mutta kyllä se kuulkaa on kovaa ajoa ihan peruskoulun lukuvuoden työn päättäminen, varsinkin tällaiselle veeässälle. Vanhaa pannaan pakettiin ja uutta kovaa vauhtia suunnitellaan. Minuuttiaikataulu ja jokapäiväinen hommalista. Vähän lohdutti tosin, kun soitin kollegalle eräästä hoidettavasta hommasta, niin hän sanoi "paan sun nimes tähän huomisten hommien listalle, niin sitten mä muistan hoitaa tän".

Viikkoa on maustanut kipakat meilit ja hännystävät tekstarit työasioihin liittyen. Olen saanut haukkupostia ja paskaa niskaan. Wuhuu, kyllä kirpas, mutta keskustellen kuulkaa, keskustellen, ne on nämäkin solmut selvitetty. -Ainakin jos miehen sanaan on uskominen. Kyllä kelpaa vanhainkodin kiikkustuolissa kertoilla, ei oo monella tämmöisiä tarinoita.

Oliskohan yhden oluen vuoro, ihan vain haravointipalkkioksi. Sitäkin me Muhvin kanssa tänään vähän tehtiin.









Voimaa ja iskua. Kaikille.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...