lauantai 30. heinäkuuta 2011

Pirun hyvä piirakka










Marja-aikaa, hyvät ihmiset!

Kävin mustikoita poimimassa tänään. Äsken kaupassa piti ihan piruuttaan ostaa pikku rasia mustikoita, jotta näin kuinka hyvän tilin tein itse metsässä käkkiessäni. Kyllä siinä eurot kotiinpäin kilahti! Tosin en ole ihan varma oliko tämä kovin järkevä hinnantestaustapa.

Pihan marjat alkaa olla kypsiä. Punaviineistä tein niin sairaan hyvää piirakkaa, että laitan reseptin tännekin. Karviaiset ei ihan vielä ole kypsiä, vadelmat kylläkin. Niitähän pitää poimia joka aamu pikkuisen, se on sellainen säännöstelijä tuo vadelma. 

Sitten siihen piirakkaan. Valkosuklaa ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta nyt taisi löytyä sillekin kunnon syy olla tässä maailmankaikkeudessa. Sokeria, voita, valkosuklaata, marjoja. Ta-daa:

(Resepti on MeNaisista)

Marjaruudut:

200g voita 
3 dl sokeria (vähempikin varmaan riittää)
2 munaa
2 tl leivinjauhetta
5 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita (tää on niin terveellinen piirakka)

Täyte:

3 dl punaisia viinimarjoja (nehän on aika pahoja, mutta tässä ne jalostuu)
1 muna
2 dl ranskankermaa (jos haluat laihduttaa, niin kermaviiliä. Ei oo kyllä yhtä mehevää.)
50g valkosuklaata (voi laittaa enemmänkin ja isoina sattumina)

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen samalla voimakkaasti vatkaten. Yhdistä leivinjauhe jauhoihin ja kaurahiutaleisiin ja nostele seos rasvavaahtoon.
Painele 2/3 taikinasta vuoan pohjalle. Levitä marjat taikinan päälle. Sekoita muna ranskankermaan ja raasta joukkoon valkosuklaa. (Voi laittaa siis paloina, ne sulaa ihaniksi piirakan sisällä.) Levitä seos marjojen päälle.
Nosta loput taikinasta kokkareina pinnan päälle.
Paista piirasta 175 asteessa uunin keskitasolla noin 50 minuuttia.

Ihan sairaan hyvää.

Ja niinkuin MeNaiset sanoo: "Ystävien kanssa herkuttelu on parasta ajanvietettä." -Yksinkin tätä voi syödä, ihan helposti.

perjantai 29. heinäkuuta 2011

The untaken photos

Lähdin eilen päiväretkelle Tallinnaan. Tarkoitus oli viettää pittoreski lomapäivä ja ottaa niin hienoja valokuvia, ettei kukaan vielä ikinä ole ottanut sellaisia. No ei ottanut vieläkään, sillä unohdin kameran kotiin.

Asia kaiveli ja kirpaisi, mutta kamerattomana seurailin ihmisiä ja vilinää eri lailla, en koko ajan katsonut miltä näyttää, vaan aistin tunnelmia ja tilanteita. Tässä muutamia herkkupaloja:

Vieruskaveri
Menomatkalla viereeni istui mies, joka muistutti hieman isääni. Olin siis positiivisesti asennoitunut tähän herraan, kunnes hän avasi suunsa. Niin vitun tyhmät jutut höystettynä saatana kirosanoilla perkele. Ja koko ajan. Päätin, että hänen takiaan en todellakaan osallistu "järjestetylle ostoskierrokselle", vaan kuljen aivan soolona. Hyvä niin, tosin tämä gentelemanni tietenkin näki minut kaupungilla KAKSI kertaa ja molemmilla kerroilla kailotti kuuluvasti minut viereensä. Ristus. Paluumatkalla bussissa menin vahingossa väärälle paikalle istumaan ja eikös tämä pertti kuskille tohottanut että se kaunis nainen ei ole vielä tullut bussiin... Piipitin bussin takaosasta, että olen kyllä. Setä vaikeni loppumatkan ajaksi, luultavasti syvästi loukkaantuneena siitä, että hänet hylkäsin.

Risteilyvieraat
Tallinnan satamassa oli kaksi hienoa risteilyalusta. Keskustan terassilla istahdin kahden leidin pöytään siemailemaan pientä olutta. Nämä vanhat rouvat olivat Southamptonista lähteneet 12 päivän risteilylle. Olivat käyneet myös Helsingissä. Toinen rouvista, se jolla oli hieman enemmän violetti tukka, ei tiennyt että missä kaupungissa tällä hetkellä oli. Kerroin ystävällisesti.
Huomasin myös, että englannintaitoni oli tasoa tankero. Sen siitä saa kun käyttää kieltä vain opetustarkoituksessa: 9-12 -vuotiaiden kanssa kun ei kovin korkeatasoista sanavarastoa tule harjoitettua. Ja jostain syystä minun teki koko ajan mieli järkyttää näitä yläluokan naisia jotenkin. Sain kuitenkin hillittyä itseni olemaan puhumatta vaikkapa homoista tai terrorismista. Puhuimme säästä.



Intialaissuku
Paluumatkalla olin aika paljon samoissa paikoissa erään intialaisseurueen kanssa. Pari perhettä, kolme sukupolvea. Ai että ne oli kauniita ja niistä näki kauas, että he rakastivat toisiaan. Yhtä naista kutitti selästä ja hän pyysi miestään raaputtamaan lusikalla selkäänsä. Tämä oli jotenkin koomista: kauniin sarinkin alla voi kirppu purra.

Kännipariskunta
Ja suorana vastakohtana edelliselle hirveä suomalaispariskunta, joka oli kännissä kuin käet. Kumpikin puhuu omiaan ja toljotti tyhjänä eteensä ja hädin tuskin pysyi pystyssä. Seurasin ensin heitä lasin takaa sisätiloista, mutta sitten oli pakko siirtyä kannelle kuuntelemaan draamaa äänen kanssa. Dilemma oli se, että mihin he oikein voivat jättää vodkamäyräkoiransa siksi aikaa kun hakevat lisää juomaa. Olen ihan satavarma, että mäyräkoira jäi jonnekin matkan varrelle ja tällä hetkellä he kotona miettivät, että olik meil kivaa?

Kireänhirveä perhe
Samaan laivakahvilan pöytään istui mies ja noin 4-vuotias poika. Miehellä oli niin hirveät hermostusjuonteet suupieliensä ympärillä, että tuntui siltä, että kohta siltä katkeaa verisuoni päästä. Poika oli suloinen ja hymyili minulle. Isänsä näytti siltä, että se voisi kohta kuristaa jonkun, luultavasti poikansa. Poika uskaltautui vähän venkoilemaan, niin isä tönäisi ja tarttui poikaa lujasti kädestä ja murisi hampaidensa välistä.
Paikalle saapui äiti. Ihan samanlainen hermokimppu. Molemmat kielsivät poikaa ainakin sata kertaa, kaikesta. Ja tämä poika ei edes tehnyt mitään. Heidän ruokailunsa (teetä ja omat sämpylät) alkoi sillä, että koko kolmikko hieroi käsidesiä käsiinsä.
Mietin tätä perheidylliä ja ihmettelin mistä kireys johtuu. Psykologina päättelin, että parisuhde ei  ehkä ole paras mahdollinen: äiti oli isää ehkä 10 vuotta vanhempi, äidiksi tämä oli aika vanha 4-vuotiaalle. Mies tuntee luultavasti jääneensä loukkuun ja kaihoaa kaikkea kivempaa. Ihan komea mies, ilman niitä raivojuonteita.
Minulla ei ollut mitään kiirettä katkarapuleipäni kanssa. Istuin ja kuuntelin tätä hirviöperhettä ja opin monta juttua. Myönnän, että minäkin olen ajoittain varmaankin kiristellyt leukaperiäni niin, että ulkopuolisetkin sen huomaavat. Kohtalo heitti tämän kolmikon pöytääni opettamaan, että rento ja rela asenne, hymy ja hyvät sanat!
Pojalle toivon kaikkea hyvää, harmi, ettei vanhempiaan voi valita.

Kaikenkaikkiaan yksintehty retki oli antoisa. Hieman pitkäveteistä tappaa aikaa laivalla, mutta yllämainittujen matkakumppanien kanssa aika kului sentään joutuisammin.
Shoppailutkin onnistuivat: kengät, pellavaliehuke, housut ja kaikkea perusihanaa taxfreestä.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Terveisiä perheestä

Meri


Matka

Ilo

Lapset

Loma




Riski otettu, kannatti lähteä.

Uusperheemme yltiöuhkarohkea kesäretki asuntoautolla onnistui hyvin, ajoittain jopa erinomaisesti.

Perusperheessä on aina joku pahalla tuulella, varsinkin lomamatkoilla. Uusperheviritelmässä pahantuulisia on tuplamäärä, yleensä. Onneksi kaikki eivät hermoilleet yhtäaikaa...

Muhvi menetti hermonsa kun tavarat eivät olleet paikoillaan.
Ruusu menetti hermonsa kun ei päässyt lähtemään kavereidensa luo heti halutessaan.
Boheemikeiju menetti hermonsa, kun ei jaksanut Pikkusta.
Pikkunen menetti hermonsa... itseasiassa ei ollenkaan. Tämä pikkuneito oli onnellinen, iloinen, kiltti ja kultainen koko retken ajan.
IKJ menetti hermonsa kun auto piti palauttaa ja siitä oli kadonnut pyöränkuljetustelineen suojakumit tai jotkut sellaiset.
Heleija menetti hermonsa kun IKJ ajoi (Heleijan mielestä) liian lujaa ja liian lähellä edellä ajavaa.

Ihania hetkiä oli paljon. Ehdottomasti parasta oli aamuheräämiset teltassa IKJ:n kanssa, Muumimaailmassa oli kivaa, kaikki 6 viihtyivät, yhteinen illallinen Uudenkaupungin rantamakasiineilla, Yyterin ihana auringonlasku, ihana hellepäivä rannalla. Hienoa oli myös se, että ahtaus ei haitannut, asennetta riitti.
Matkan teemat meri, ilo, lapset, matka, loma toteutuivat. Valokuvia otettiin paljon, niitä on kiva katsella myöhemmin yhdessä. Tämä oli ensimmäinen yhteisten muistojen tekemismatka.

Matkoilta jää yhteisiä tarinoita, joita muistellaan. Tältä matkalta jää legendaksi se, kun sijoitimme retkueemme liian lähelle viereistä asuntovaunua. Se näytti mielestämme hylätyltä ja homeiselta, eikä siinä kukaan ollut asunut pitkään aikaan, meidän mielestämme.
Yöllä klo 2.20 vaunuun saapui asukas. Asukas ajoi autonsa omalle paikalleen, 10 cm:n päähän teltastamme ja tyynyistämme. Rapsakka yöherätys. Aamulla pakkasimme karavaanimme vähin äänin ja poistuimme paikalta.

Vaikka olen iloinen ja onnellinen, että minulla oli mahdollisuus perheretkeen, pidän silti enemmän siitä, että saan olla IKJ:n kanssa kaksin. Se ero meissä on, ollut alusta asti. IKJ painottaa perhettä, minä parisuhdetta. Onneksi tässä tapauksessa on mahdollista saada molemmat!

torstai 14. heinäkuuta 2011

Kreisibailataan!

Tänään kreisibailataan.

Tämän kulttuurivireän pikkukaupungin kesän kohokohta on paikallisen terassiteatterin ensi-ilta ja koko sitä seuraava esityskausi. Ensi-ilta ja sen jälkeiset bileet on tänään! Odotan kuin muori pukkia, tai jotain. Kulttuurikerma ja kaikki muutkin boheemihörhöt ovat paikalla, pikkukaupungin silmäätekevät eivät uskalla, sillä käsikirjoittajan sanan säilä sivaltaa terävästi ja hyvän maun rajat alittaen.

Täältä löytyy lisää tietoa.

Ihanaa.

Mulla on uusi mekko, jonka ostin kadulta markkinoilta. Käsityötaiteilijan tekemä ja täydellinen virheostos, siis rahansäästämismielessä. Kuulin hinnaksi 29 euroa ja ihmettelin että miten voi suomityö olla niin halpaa. Maksun koittaessa selvisi, että hinta oli 129 euroa. En enää korttia ojentavaa kättä kertakaikkiaan kehdannut vetästä pois... No, nyt tämä katuretale saa kuolettaa itse itseään.







Nappiostos taas on ollut nämä kengät: huomiomagneetit missä ikinä kuljenkin. Ja yhdessä tämä asu on jotain mitä on vaikea kuvailla, but me like it.




maanantai 11. heinäkuuta 2011

Maja

Ehkä on energiavarastot jo pikkuhiljaa ladattu. Pitää keksiä kaikenlaista tekemistä, niinkuin nyt esimerkiksi majan rakentaminen, -ihan vain itselle.






















In memoriam

Siivoan taloa. Tai siis talon. Aika urakka.

Jotenkin haikeana tänään(kin) kaikkea. Muistelen perheemme menneitä kesiä ja muutenkin mennyttä elämää. Ehkä mulla on menossa suruvaihe, kultaisin muistoin (tai ainakin hopeisin) kaikkea sitä perhe-elämää.

Kesät meillä opeperheessä oli aina yhteistä lomaa, kymmenen viikkoa kaikki koossa. Alussa ahdistuin aina, että tätäkö kököttämistä tämä nyt sitten vaan on. Mutta lomamuudi löytyi viimeistään aina juhannuksen jälkeen ja teimmekin matkoja ja retkiä, jotka olivat hyväntuulisen onnistuneita. Näin muuten oli: kotioloissa saatoinkin enemmän olla levoton ja haluta ihmisten ilmoille, mutta reissuilla mulle riitti kaikki se mitä oli.

Entinenmies oli parhaimmillaan hauska ja mukava. Ja nyt kun mulla on tämä nostalgiafiilis, niin muistelen vaan niitä hyviä juttuja. Pahimmillaan hän oli synkkä ja hiljainen ja juro. Ja viimeiset vuodet vain kaikkea tätä, kun tahtoi jo kovasti olla muualla. Että sopii mulle kaataa kylmää vettä niskaan ja himmentää kultareunat juu.

Siivosin juuri Boheemikeijun huoneen, on sitten kivempi tulla kotiin. Mulla on niitä ihan tolkuton ikävä, ikinä elämässäni en ole heistä näin kauaa ollut erossa, kaksi viikkoa jo. Loppuviikosta tulevat, i-ha-naa. Ja suora leikkaus kotiintuloärhentelyihin ja teinien turhautumiseen... Mutta ikävä on silti ja saa ollakin!
Muhvin huone odottaa vielä, varmaan tulee sanomista, että oon laittanut vaatteet väärin kaappiin. Tulkoon. Laitan ja siivoan insinöörille silti valmista <3

Helpotti tämä kirjoittaminen vähän. Suruajatukset on ajateltava, jotta voi nauttia elämästä. En halua jäädä ajatusten vangiksi enää kovin pitkäksi aikaa, sillä tämä ajatustyö onkin saanut minut hieman poissaolevaksi ja haikeaksi. Koita jaksaa IKJ...






Ensi viikolla on edessä jotain ihan uutta: uusperheasuntoautoretki. Hullusta päähänpistosta päätimme vuokrata viikoksi asuntoauton. Viikon varrella mukana kokoonpano hieman vaihtelevana päivittäin. Katotaan mitä siitä tulee. Ilon aion ainakin pakata matkalle mukaan!

Antti Kleemola - Kaikkea hyvää

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Ihana Helsinki

Vietin päivää kunnon turistin lailla Helsingissä.

Meriristeily, taidemuseo, lounas, pikku drinkkejä siellä täällä, paljon kävelyä, hieman shoppailua ja kaiken kruunuksi illalla konsertti Stadikalla, Iron Maiden ja IKJ tässä vaiheessa kanssani. Ihana päivä, ihania elämyksiä.

Taidemuseoelämys tästä....

Ja kuvatarinaa ihanan merellisestä Helsingistä:






torstai 7. heinäkuuta 2011

Kunnon loma

Tämä loma on kulunut kuntoillen, aidosti. Olen joka päivä käynyt tekemässä jotain: sauvakävely, vesijumppa, pyöräily, maastojuoksu. Viimeisin on aivan outoa minulle, mutta kuten jo aiemmin täällä kertoilin, olen löytänyt hyvän kotiportailta lähtevän lenkin.

Vaa´alla en ole käynyt. Tuskin tämä kuntoilu on painoa pudottanut, kesä kun tuo iloja, mutta myös kiloja. Ja päivittäinen terassiviineily (kotiterassi) ei ole niitä kalorittomimpia nautintoja. Hei haloo, mikä on?

Tänään on vuorossa pyöräily. Tästä noin kymmenen kilometrin päässä on uimaranta, aion pyöräillä sinne ja takaisin. Mukana vähän evästä ja uikkarit. Kesäpäivän iloa ja koska nyt on pakko keksiä tekemistä. Tää toimettomuus on oikeasti outoa!

Ruusu on ollut meillä yökylässä, iso tyttö, stadilainen. Hänen kanssaan osaan jotenkin olla levollisemmin kuin Pikkusen kanssa. Ruusu ei vaadi koko ajan jotain, eikä minulta todellakaan odoteta jotain äitipuoli-tsydeemiä. Tässä tapauksessa.

Odotan innon ja kauhun sekaisin tuntein edessä olevaa uusioperheasuntoautolomaamme. Joukkue matkustaa viikon ajan eri kokoonpanoin ympäri Suomea. Mun täytyy psyykata itseni niin, etten hermostu mistään. En mistään. En kenellekään. Loman kannalta, ilon kautta, olkoon mukana sitten 4, 5 tai 6 henkilöä. -Mitenköhän IKJ luulee, että me 6 mahdutaan nukkumaan.... Teltta mukaan?

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Lazy July days

On tämä outoa. Ilman lapsia päiväkausia, johan ne on olleet yli viikon poissa. Ilman IKJ:tä, joka painaa duunia päivästä päivään.
Iltapäivällä treffit Boheemikeijun kanssa, jätskiä syömään. Hän tulee isänsä luota junalla ja menee kesäteatterinsa näytökseen. Äiteen täytyy mennä teatteriin, jotta näkee lapsensa...



Kesäkynnet. Me like it. 



Alapatio




Pitihän sitä vielä vähän kesäkukkia laittaa, kun vintistä löytyi kiva kukkalaatikko.




My lazy July days...





Rehtorin kanslia



maanantai 4. heinäkuuta 2011

Samettinen bataattikeitto

Samettinen bataattikeitto

Tätä tänään, toivottavasti on hyvää :)

Lukutaito kohenee

Olen kohta lukenut kaksi kirjaa. Tämä on hyvin merkittävä asia, sillä yli puoleentoista vuoteen en ole pystynyt rauhoittumaan ja keskittymään niin, että olisin saanut kirjan kannesta kanteen luettua.

Ensimmäinen oli Outi Pakkasen Muistivirhe, IKJ valitsi kirjan minulle, hän on hyvin huolissaan lukutaidottomuudestani. Hyvin valittu, loppuun asti meni. Mielestäni Outi Pakkanen kirjoittaa liian yksinkertaisesti, tyyliin "hän istahti tuolille". Tottakai tuolille, mihin sitten. Mutta nyt oli Outsa osannut kirjoittaa juuri niin sopivan kiehtovasti ja niin erikoisista ihmisistä ja heidän suhteistaan, että pakko oli ahmia, tai ainakin hotkia.

Tässä kirjan esittely, olkaa hyvä.

Tästä kirjasta jäi ne henkilöt ja niiden elämä moneksi päiväksi ajatuksiin. Ja se, että miten toinen voi muistaa asiat niin eri tavalla kuin toinen. Ja bataattikeiton resepti, sitä aion tehdä tänään ruuaksi.

Toinen kirja, jonka juuri hetkeksi maltoin laskea käsistäni on Katja Kallion Syntikirja. Sopii minulle, samoja teemoja sitä on läpikäyty. "Kenenkään rakkauselämä ei kestä päivänvaloa." Tämä kirja ei ole vielä lopussa, nyt ne on siellä Lontoossa "opintomatkalla". Justjust.

Syntikirjasta lisää tässä.






Olen niin mielissäni, lukeminen on ihanaa, ennen siis luin monta kirjaa kuukaudessa, jopa viikossa. Pitäköhän tässä kohta lähteä jopa kirjastoon?

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Olin surullinen

Eilen illalla pitkästä aikaa suru hiipi puseroon.

Boheemikeiju soitti, ei oikein viihdy isällään, tylsää ja ikävää. Puhuimme pitkään puhelimessa, mikä oli kyllä kivaa. Hän kertoi minulle jopa salaisen karkkikätkön huoneessaan, saisin ottaa pienen kourallisen, koska minun niin teki mieli karkkia.

Puhelun jälkeen hiipi haikeus ja suru.

Olin kovin surullinen siitä,
- että ihan hyvä perhe on hajotettu
- että lapset joutuvat olemaan reissulapsia
- että heillä on taatusti juureton olo ja ikävä, missä sitten ovatkin
- että ne unohtivat kanin valjaat, ja kani joutuu nyt olemaan vain häkissä siellä heidän luonaan
- että olin yksin isossa talossa ja vähän pelotti
- että yhä edelleen itku tulee jostain syvältä, eikä ole vielä ollenkaan itketty pois

Uni tuli ja vei minut kymmeneksi tunniksi rauhoittumaan. Aamun silmäpussitkin on ihan kohtuulliset. Uusi kaunis päivä, aamun vesijumppa ja illalla IKJ:n luo.

Sellaista tämä elämä tänään.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...