maanantai 29. elokuuta 2011

Vastuuta ja vapautta

Soulfoods&moodsin Greenwoman kyseli lukijoiden arkirutiineista ja -prioriteeteista. Jäin aihetta miettimään, olin jo luovuttaa, mutta sitten kuitenkin päätin kirjoittaa.

Arkirutiinini muuttuivat täysin 3.12.2009, kun entinenmies ilmoitti muuttavansa pois. Tsuppidui, tosta vaan. Miltei halvaannuin, kun tajusin että se oli tosissansa. Filminauhan lailla kaikki arjen velvollisuudet vilisivät silmissäni: talonpito, lumityöt, öljypoltin, rännintyhjennys, polttopuut, haravointi, ruohonleikkuu. Ai niin, se aikoo jättää lapsensa: kahden teini-ikäisen kasvatus, hoito ja rakastaminen.
Jotenkin selvisin hyytävästä talvesta 2010. Silloin oli niin perkeleen kylmäkin, että onneksi kyyneleet jäätyivät poskille, kun iltamyöhällä lumia pihasta loin. Oli kyllä elämäni komeimmat hauikset sinä talvena.

Arkirutiinit tuolloin olivat vain päivästä toiseen selviytymistä. Öljykin pääsi loppumaan, kun en tajunnut miten sen kulutusta seurataan. Ja joo, jos ihmettelette että miten olin niin avuton, niin totuus on se, etten ennen ollut joutunut hoitamaan talon asioita. Ne oli hoitanut entinenmies. Minä hoidin muun. Läksiäislause entiseltämieheltä oli "ota selvää", kun uskalsin kysyä talon hoitoon liittyviä neuvoja.

Lapset tajusivat aika pian, että nyt vissiin pitää tehdä vähän enemmän kotitöitä. Kyllä he minua auttoivat ja auttavat vieläkin. Kovin vaativa en kotitöiden suhteen ole, iloitsen kyllä jokaisesta astianpesukoneentyhjennyksestä ja oman huoneen siivoamisesta. Rehtoriäiti arvostaa koulutyötä ja siihen annettua aikaa. -Tällä he kyllä osaavat myös pelata, mutta annan mennä läpi sormien.

Saimme kolmistaan rutiinit jotenkuten sujumaan. IKJ:n ilmestyminen elämäämme "talonmieheksi" on tietenkin helpottanut eloa ja oloa. Varon kuitenkin lipsahtamasta siihen, etten muka osaa tahi halua tehdä miesten töitä. Olen nykyään paljon reippaampi talonnainen, myönnetään.
Siivoamiseen olen saanut apua ihanalta Marjalta, joka tulee tarvittaessa tekemään viikkosiivouksen. Ei mitenkään säännöllisesti, vaan juuri sopivasti.

Olen systemaattisesti jättänyt työn ja kodin ulkopuolisia rientoja vähemmälle. Ihminen ehtii mitä haluaa, ja minä en enää halua olla yhdistysten hallituksissa, en halua esiintyä (laulaa tai soittaa) joka kissanristiäisissä ja yllätyksekseni en halua lähteä baariin ihmisten ilmoille. Tätä kaikkea tein paljonkin entisessä elämässäni, rakkaudenjanossani etsin sosiaalista elämää ja ihmisiä ympärilleni.

Uusi työni on aikaavievää, myös ajatustasolla. Huomaan, että perustyön jälkeen tarvitsen vielä ajatusaikaa; en halua järjestettyä ohjelmaa viikkooni liikaa. Haluan jättää iltoihin ilmaa, käyn zumbassa jos huvittaa, lenkillä, jos haluan. Elokuviin, taide-elämyksiin ja pelkkään oleiluun on oltava aikaa.
Lapsilla on omat harrastukset: Muhvi käy pelaamassa sählyä kerran viikossa, pari kertaa partiossa ja rumputunnillakin vielä. Kulkee omatoimisesti, paitsi pakkasella saattaa saada kyytipalvelua. Boheemikeiju on nuorisoteatterilainen, harjoituksia säännöllisesti kerran viikossa ja joskus tiiviimpää periodia.

Joka toinen viikonloppu lapset ovat isällään. Se tuntuu edelleen oudolta minusta, ei tunnu hyvältä joutua eroon lapsistaan edelleenkään. Mutta ehkä se on hyvää harjoitusta tulevaa pesän tyhjenemistä ajatellen.

Talo ja koti tulee olemaan merkittävä osa elämääni myös tulevaisuudessa. Mummulani on minun kotini, ollut sitä jo 16 vuotta, en aio sitä muiden käsiin vielä antaa. Lunastan talon itselleni kokonaan, kunhan entinenmies saa sanottua oman käsityksensä hinnasta. Hämäläisellä tuo näyttää kestävän.

Kun talo on minun, siitä tulee myös meidän. Heleijan, Muhvin, Boheemikeijun, IKJ:n, Pikkusen ja Ruusun koti.


sunnuntai 28. elokuuta 2011

Tästä asti aikaa

Ihana viikonloppu, taas kerran. Työviikon jälkeen olin uupunut, hermostunut ja kiukkuinen. Viikonlopun jälkeen levännyt, hyväntuulinen ja energinen.
Kas tässä:

Elokuun helle helli: juustofondueta parvekkeella

Paprikaa juustokastikkeessa

Illan tullen kynttilätunnelmaa

Punaviini oli hyvää

Taiteellinen ote

Lauantain jälkiruoka: kinuskipähkinät

Lauantain pääruoka: sushi

Sunnuntain kulttuuriretki, Ainola

Kunnianosoituskuva taustalla uurastaneelle vaimolle

Syksy saa

Ainolan omenoita

Tuusulanjärvi

Halosenniemi

Taiteilijan muusa

Soutaja

Luontokuva

Kulttuurihistoriallinen ote

Sienisatoa

Vanha aita

Hehkeät ruusut Lottakahvilan puutarhassa

Muhkeat herkkutatit, satukirjan sienet

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Listalla tänään

Olen aina tehnyt listoja. Viikon ruokalistoja, to do -listoja töissä, kauppaan kauppalistoja, matkalle lähtiessä pakkauslistoja. Kotiäitivuosinanikin tein jääkaapin oveen viikon ruokalistan valmiiksi; en tiedä sitten ketä varten, lapsethan söivät mitä vaan kuin myös entinenmies. Ehkä arki pysyi paremmin hallussa ja kaikenkaikkiaan listoja on kiva tehdä.

Viime viikon vedin hyvällä systeemillä: maanantain iltaruoka oli pakkasesta sulatettu nakkisoppa. Ruuan jälkeen vasta kauppaan ja sieltä viikon tarvikkeet. Illalla klo 20 tunsin itseni Wisteria Lanen ladyjä täydellisemmäksi, kun vedin uunista seuraavalle päivälle tarkoitetun makaronilaatikon. Sitä syötiin kaksi päivää.
Torstaille oli varattu kanapihvit ja riisisysteemit -ja aikaa tämän valmistamiseen. Toimi.

Syy tälle ennakoinnille ja suunnittelulle on se, että perilliseni ovat koko ikänsä saaneet pötyä pöytään puoli viisi. Uusi työni aiheutti sen, että dinner is served at five o´clock. Puoli tuntia myöhennystä siis, lapsiparat. Hyvin ovat selvinneet, paitsi niinä päivinä kun eivät ole viitsineet syödä välipalaa.

Tälle viikolle tulee kanakeittoa, joka on valmistettu tänään. Loppuruuat haetaan huomenillalla, huomisen inspiraation pohjalta.


perjantai 19. elokuuta 2011

Sinisen lenkin päivä

Laitoin uuniin uunimakkaraa. Täh? What? Makkaraa, minä?
Nomuttakun syömään on tulossa suurperheen 5/6 jäsentä ja palkatkin reksille maksettu ihan miten sattuu, niin edullista ja halpaa nääs. -Jotta on varaa maksaa edellisessä postauksessa esittelemäni ostoshaave. Joka ei enää ole haave, vaan totisinta totta. Ihan virkaanastujaislahjakseni siis ostin. Laatua. Halvalla. Muut kateellisiksi.

Huomenna taloon tulee uusi asukas. Eieiei, IKJ ei vielä muuta virallisesti, taloon asettuu adoptoitu, kotia vailla oleva hermeliinikani. Samallahan niitä kaks menee, sano entinenki akka ku.... Minä, joka en ole mitenkään jyrsijä/kasvinsyöjäystävällinen. Tai no olenhan minä, kivat rukkaset niistä saa.

Olo on iloinen ja rento (johtuu valkoviinistä), toivottavasti sellaisena pysyy (lisää valkoviiniä), vaikka uusperhe on viikonlopun teemana.
Pikkunen on aloittanut koulutiensä, katsotaan onko koululainen erilainen kuin eskarilainen. Järjestin Pikkuselle oman kaapin, johon ostin korit ja niihin tavaraa. Sellaista mikä ei lähde mukana, vaan pysyy täällä. Tussia, vihkoa, tarraa, kynää.

Boheemikeijulle olen antanut käskyn olla ystävällinen. Kysyttävää?


maanantai 15. elokuuta 2011

Työvaa(t)teita

Ja sen ihanan viikonlopun jälkeen tulee väistämättä arki. Ja mun arkeni on nyt ainakin aluksi niin tuhottoman täynnä ratkaistavia ongelmia, vastausta odottavia kysymyksiä ja muita ihmisten pulmia. Ihmettelen välillä itsekin, kuinka olen selvinnyt näinkin näppärästi ja osaan vastata ainakin joka toiseen kysymykseen heti - ja niihin loppuihin säällisen ajan kuluessa.

Viime yönä heräsin ajatukseen, että olen urpo laittanut lukujärjestykseen päällekkäin kaksi tuntia samaan tilaan. Näin olikin, ja jouduin soittelemaan ja sovittelemaan ja huijaamaan toisen open tyytyväiseksi. Tai no, mistä minä tiedän onko hän tyytyväinen, ainakaan lankoja pitkin ei tullut.

Työpukeutuminen on toinen asia, joka askarruttaa. Tekisi mieli ostaa uusia vaatteita ja uusia vetimiä. Rahatilanne ei tue tätä haavetta. Ehkä kuitenkin aion tyydyttää turhamaisuuden himon huutamalla tätä settiä:
Tätä minun työni vaatii.... Siinä olis laukkua ja lompakkoa muutamaksi vuodeksi. Älkää nyt vaan ruvetko kisaamaan tästä mun kanssani :)

Tänään zumbaan, hartiajumitukset lähtekööt siellä.

perjantai 12. elokuuta 2011

Tätä mä olen niin odottanut






...arkea! Ja ansaittua viikonloppua!

Viikko on ollut hurja. Jos aivoistani otettaisiin kuva, niin se varmasti näyttäisi muinaisen c-kasetin ulosvedetyn nauhan muodostamalta sikinsokiselta kasalta. Miljoona asiaa, tsiljoona kysymystä, teragiljoona vastausta.
Mutta hei, mä oon selvinnyt.

Viikonloppu tuo tullessaan vähän biletystä ystäviäen kanssa tänään, kahdenkeskenkuherteluretkeilyä huomenna ja kotoilua sunnuntaina.
IKJ valmisti fingerfoodit vieraille valmiiksi eilen, mä laitan tarjolle, sain luottamuksenosoituksen tähän :) Hauskaa ja hassua, että minä, joka entisessä elämässäni vastasin täysin ruokahuollosta ja kestityksestä, en enää välttämättä pääse kuin kattamaan.

Ja sitten vielä kruununa se, että maanantaina on tilipäivä. Ei oolla on eletty jo vähän liian pitkään, kesä ja loma tulee kalliiksi.

Hauskaa viikonloppua Sulle!

tiistai 9. elokuuta 2011

Kesän loppu




Villasukat jalassa, uuvuttavia työpäiviä takana, aamuheräämisen ongelmia... Niin se vaan loppui sekin kesä.

Rehtori on tormakkana aloittanut uudessa virassaan. Kaikki on valmista huomenna opettajien tulla töihin.  Olen innoissani, mikä on innostavan ihanaa.
Opettajakunta koostuu n. 20 opettajasta, joista kolmasosa on tänä vuonna uusia. Se on aika suuri määrä ja edessä on taatusti haasteita saada kaikki opetettua tavoille. 
Mutta samalla tunnen helpotusta siitä, että tälle kolmasosalle minä olen ainoa oikea rehtori. Heistä kukaan ei edes alitajuisen salaa ajattele, että ennen tehtiin kaikki erilailla... (Huom, en käyttänyt sanaa paremmin :)) He kuuntelevat sanomisiani ja tarkkailevat tekemisiäni ilman menneisyyden painolastia. Täytyy siis yrittää olla hyvä, kaikille.
Yksi ongelma on vielä ratkaisematta: mitä ihmettä mä paan huomenna päälle? Täytyisi olla jotain, jossa on ideaa, tyyliä, oikeaa otetta. Näyttää mallia, laittautua sopivasti, muttei liikaa. Oi ihana turhamaisuus.....tuskin yksikään miesrehtori näitä tänään pohtii.

Odotan arkea. Sitä, että lapset heräävät aamulla kouluun ja tulevat iltapäivällä kotiin. Menevät harrastuksiin ja joka toinen viikonloppu isälleen. Nyt kesällä he ovat olleet huomattavan paljon enemmän poissa kuin kotona. Talo on ihan liian tyhjä!
Pikkunen aloittaa koulunsa ensi viikolla. Innokas ekaluokkalainen. On aika viehättävää, että saan seurata pikkukoululaisenkin arkea vielä, omathan ovat jo yläkouluteinejä. 

Uusi vuosi alkakoon, tulkoon tästä hyvä vuosi kaikille oppilaille, opettajille, vanhemmille. Ja tälle uudelle rehtorille.
Ilon kautta!






LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...