keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Mä pakkaan

Kun samoihin matkatavaroihin tulee sekä korkokenkää että Kallen mätitahnaa ja kaikkea muuta siltä väliltä, on sanomattakin selvää, että pakkaaminen on haaste.

Mutta ai että tää on ihanaa.

Matka-asuni on musta tiukahko trikoomekko mustin leggarein ja törkeen korkein mustin saappain. Kaulassa kukkaruttuhuivi, josta löytyy piristeenä turkoosia ja oranssia vaalealla pohjalla. Nättiä ja näpäkkää -ja ne korkosaappaat ottaa jo heti lentokentällä luulot pois kaikilta.

Ulkotakki on ongelma. Mulla on laukussa IKJ:lle lahjaksi Joutsenen musta untuvatakki ja itselleni hankin uuden samalla kertaa, se on ihana pinkki harmaalla turkiskauluksella. Mutta onko se liian kuuma? Mutta olisko se just hyvä näyttäytymistakki KHL-matsin aitioon?

Sanoinko mä jo että tää on ihanaa?

Iltavaatteita on kolmet, korkkareita kahdet, sitten yhdet järkevät kävelysaappaat. Päivävaatteet on vähän boring, mutta jospa sieltä löytyisi tilalle jotain kivaa. Pikkulaukku, korut, meikit ketjut ja vyöt... Hepeneyöpaita ja aamutakki, löhöverkkarit ja tietysti villasukat ja salmiakkia.

Eiköhän näillä Minskissä pärjää.


tiistai 20. joulukuuta 2011

Joulu tulla jollottaa

Istun keittiön pöydän ääressä, punaviinilasi kädessä. Just syötiin lasten kanssa texmexiä, kaikki on kertoilleet päivänsä, minä pakahtunut ylpeydestä todistuksiinsa; syksyn työ on tehty. Piste.

Boheemikeijulta kysyin mistä hän on erityisen tyytyväinen todistuksessaan. Tyylilleen uskollisena hän sanoi: "Hissan seiska on hieno." Ei se kyllä ole, mutta enkun, matikan ja ruotsin kympit vähän kompensoi. Muhvilla oli kanssa hyvä todistus, suurella työllä ja ahkeruudella saadut hyvät ja kiitettävät. Kyllä mä oon onnellinen lasten koulumenestyksestä. Jos ei reksiäiti pidä sitä tärkeänä, niin kuka sitten. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että jotenkin on saatu opetettua omatoimisen, mutta tarvittaessa tuetun opiskelun malli. Jos tuolla tavalla tekee tulevaisuudessa sitten työnsä, niin ei voi muuta seurata kuin pelkkää hyvää.

Lapset lähtee huomenna isälleen, minä lähden ylihuomenna IKJ:n luo Minskiin. Ensimmäisestä olen vähän kaihoisa, mutta tuo toinen kompensoi sitä vahvasti. En osaa sanoin kuvailla sitä odotusta, kaipuuta, itkua ja hammastenkiristystä mitä tämä 7 viikkoa on ollut. Onneksi me on tässä vähän virtuaalisesti kinasteltu ja riidelty, tiuskittu ja terävästi kommentoitu, niin ei mene yhteistä aikaa enää siihen.
Luvassa on KHL-jääkiekkoa, Minskin oopperaa, jouluillallisia muiden suomalaisten (jääkiekkoihmisten) seurassa, shoppailua, kaksin olemista, vaahtokylpyjä, valokuvausta, ruokaa, juomaa, kaikkea ihanaa ja ihmeellistä. Otan kameran mukaan ja ehkä valokuvaan jotain uutta ja ennenkokematonta.

On tämä kummallinen ja ihmeellinen tämä elämäni elokuva.

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille <3

perjantai 9. joulukuuta 2011

Vuoristoradalla




Sanoinko mä viikko sitten, että olen jo paremmalla tuulella ja piristynyt? Nohnoh, vedetääns vähän takaisin. Eilinen alho oli syvin naismuistiin. Siihen sisältyi rankka duunipäivä, yksinäinen kauppareissu (ne on mun kohdalla selkeesti niitä miinakuoppia) ja Suomen lipun laskeminen yksin pimeässä räntäsateessa. Lippu ei saa osua maahan prkl.

Oli synkkää.

Aamulla pirteämpää, se on se ihmismielen uudistumisihme, onneksi.

Aamun hellyyttävä hetki oli, kun menin herättämään Boheemikeijua. Olin kuullut herätyskellonsa soivan jo aikaisemmin ja menin vain toivottamaan hyvät huomenet. Tyttö nukkui sikeästi tuhisten. Herättelin ja tökkäilin, vedin vähän peittoa pois, peiton alta paljastui farkut jalassa makaava likka. Ihmettelin, että ootko sä nukkunut vaatteet päällä, mitä ihmettä, onhan sulla yöpaidan paita, miksi farkut. Keiju nousi istumaan aivan pöllämystyneenä, katsoi farkkujaan, selvitteli unen rajamailla ajatuksiaan, kunnes tokaisi: oonko mä avannu tän päivän luukun? Kinderkalenterin luukku numero 9 oli tyhjä, joten Boheemikeiju näppäränä päätteli, että "oon mä jo tänään heränny ja vissiin vähän pukenutkin, mutta sitten nukahtanut uudestaan."

Mä haluan joulukalenterin joka päiväksi: siitä voi aina tarkistaa oonko mä tänään jo herännyt. Hih.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Itsenäisyyspäivän iltana











Kuvat ovat viimevuotisia, perinne jokavuotinen, eli partiolaisten soihtukulkue.
Itsekin pienenä partiotyttönä 30 vuotta sitten tuollaista soihtua kaupungin halki kannoin. Se oli jännittävää, haisevaa, kylmää, tunnelmallista jo silloin.
Tänä vuonna soihtua ja ehkä jopa lippua kantaa Muhvi, isänsä poika. Sanoin hänelle kun hän ovesta lähti, että jos pääset lippua kantamaan, tee se ylpeydellä, itsenäisen Suomen kunniaksi. Aatella, minun pieni poikaseni... kauheeta kun pitää näitä kyyneliä räpytellä.
(Sain muuten parinviikontakaisesta yltiöitkuviikonlopusta jonkinlaisen kyynelahavoitumisihottuman: silmäluomien ympärys täynnä punaisia länttejä, jotka ovat täynnä pieniä haavoja, joita kirvelee kaikki mahdollinen. Onneksi lääkäritädin määräämä salva auttaa. Mitä opin: älä itke yli äyräittesi.)

Itsenäisyyspäivä on hieno asia. IKJ:lle itsenäisyyspäivä on tärkeä, tiedän sen. Ja tällä hetkellä hän on nettimotissa jo ties kuinka monetta päivää, en siis pääse jakamaan juhlafiiliksiä kanssaan. Kuuntelin pari levyä IKJ:n lempiklassista Sibeliusta ja lähettelin rakkausajatuksia eteenpäin. Ikävä on kova.

Ilta-ateriana meitä odottaa uunilohi, sitruunaisin lohkoperunoin. Katsellaan linnanjuhlia ja bongaillaan kansanedustajatuttuja. Ihanaa, kun osaan jo olla lasteni kanssa kolmistaan. Sitäkään taitoa ei aina ole ollut.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Punajuuriaurajuustokeitto

Alan selvästikin piristyä. Kuukauteen en ole oikein tehnyt ruokaa, pakkoruokaa lapsille ja siinä sivussa itselle. Yksinollessani ruoka on ollut ala-arvoista.... nuudelia, leipää, karkkia, punkkua, olutta...

Mutta nyt, tsa-daa, lähdin kauppaan oikein kauppalistan (!) kanssa. Selkeät ruokasysteemit 3 päivälle ja yllätyksekseni löysin itseni kohta kotoa hellan ääreltä tekemästä itselleni punajuuriaurajuustokeittoa.

Kas näin:

1 pötkö Pirkan punajuuriperunasosetta
2 dl vettä
yrttimaustetta
mustapippuria
suolaa
1 dl kermaa
1dl maustettua aurajuustoruokakermaa
2-3 rkl auramurua

Tässä järjestyksessä kaikki kattilaan, kiehautus sekoittaen, maun tarkistus ja avot! Suomalainen, samettinen soppa. Oli hyvää, ehkä hieman liian lempeää minun makuuni, täytyy miettiä mikä toisi siihen pienenpienen potkun.









lauantai 3. joulukuuta 2011

Joulua odotellessa












Kävin äsken tehokkaalla shoppailukierroksella. Yllättävän paljon erilaisia shoppailupaikkoja tästäkin pikkukaupungista löytyy. Joululahjat alkaa kohta olla kasassa.

Tulossa on matalan profiilin joulu. Ostan lahjat vain lapsille ja siskon lapsille, vanhemmille, sisaruksille, lähimmille kummilapsille, parille tärkeälle ystävälle, IKJ:lle, Pikkuselle, Ruusulle.... Ai vain, hmh, aika monelle itse asiassa.

Ensimmäinen joulu ilman lapsia. Ensimmäinen joulu poissa Suomesta. Ensimmäinen joulu ilman jotakuta lapsuuden perheestä. Ensimmäinen joulu Minskissä. Hehhe, Valko-Venäjällä nyt ei paljoa joulua juhlita. Mutta me juhlimme, IKJ ja minä, joulua ja toisiamme.

Vähän jännittää jo lähtö. Liput, viisumihakemus ja kutsu saapua maahan minulla jo on. Avoimin mielin, otan vastaan kaiken mitä annetaan... Luvassa ainakin huippujääkiekkoa, romanttista suputusta, kylpyammetta, yhteistä ruuanlaittoa ja kuulemma shoppailua. Mitä sitä ihminen muuta jouluunsa tarvitseekaan?

Boheemikeijun ja Muhvin kanssa me sitten vietämme jälkijoulun, kun saavumme tahoiltamme kotiin. Teemana Heli Laaksosen runo Joulupatja:

JOULUPATJA


eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.

2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä
ruakka.

3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.

4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja –eläinten kans.

5. Maata, syärä ja hihitetä 3-7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine

on kiället.

6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

(Heli Laaksonen) 

Mä taidan muuttaa pois

Tasan kaksi vuotta sitten 3.12.2010 klo 6.26 entinen mies lausui nuo otsikon sanat. Olin juuri kertonut lukeneeni hänen kännykästään rakkaudentunnustuksia toiselle naiselle. Siitähän se perustorstai sitten alkoi. Jännää näin jälkikäteen muistella ja ihmetellä omaa toimintaansa.

Entinenmies lähti töihin tuon dramaattisen lauseensa jälkeen. Hän ei siis oikeasti sanonut mitään muuta. Minä lähdin vesijumppaan, kyyneleet kätevästi hukkuivat siihen altaaseen. Vesijumpan jälkeen töihin, jossa kävin välillä komerossa itkemässä ja sitten taas tehokkaana opettamassa, töiden jälkeen kampaajalle, jossa varasin aikoja pitkälle eteenpäin ajatellen, että edes joku asia tulevaisuudessani on varmaa, kampaaja-ajat.
En tarkasti muista koti-iltaa lasten kanssa, luultavasti entinenmies istui sohvalla sanomatta mitään ja minä puuhailin toisaalla omiani. Sinänsä miehen toiminnassa ei ollut mitään outoa; hän oli viimeiset kolme vuotta istunut sohvalla tekemättä mitään.

Tuossa alkushokissa kykenin ihmeellisiin urotekoihin: pidin lauluyhtyeeni kanssa yltiötunnelmallisen joulukonsertin Seinäjoella, pidin koulun joulukirkossa puheen 200 onnelliselle perheelle, tein lasten kanssa kaikenlaista, hoidin töissä sen mitä töissä pitää hoitaa. 8.12. aamulla menin työterveyslääkärille romahtamaan ja hän kirjoitti minulle viikon sairaslomaa akuutin stressitilanteen takia.

Viikon makasin kotona, olin oikeasti lamaantunut. Lapsille piti iltaisin esittää tavallista, päivät sain olla. En syönyt, en lukenut enkä pukenut. Se oli minulle täysin epänormaalia. En ehkä edes murehtinut tulevaa, sen aika taisi tulla vasta myöhemmin.

Ja mikä ihmeellisintä, vietimme joulun yhdessä, tosin poissa kotoa siskoni luona. Lapset ja vanhukset varjeltiin tulevalta erotiedolta, siskoni ja miehensä kyllä tiesivät. Tunnelma oli absurdin hyvä ja haikea, kävin entisenmiehen kanssa joulusaunassakin, tiesin sen olevan viimeinen kerta.
Joulun jälkeen kaikki alkoikin mennä perinteisen eron suuntaan. Tunnelma kiristyi, asiat mutkistuivat ja monen monen monen kommervenkin jälkeen sanoin helmikuussa rohkeat sanat: "Minun mielestäni ei ole enää sopivaa, että nukut täällä alakerran sohvalla. Voitko oikeasti muuttaa pois." Ja niin hän lähti.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...