torstai 27. syyskuuta 2012

Menin sitten ihastumaan

Lyhyt kuvaus hetkistä tässä:

- istuin baarin pöydässsä, siihen tuli mies.
- miehellä oli mukavat jutut ja hyvännäköiset vaatteet
- miehen jutut parani hetki hetkeltä
- olimme kovin nokkelia ja älykkäitä molemmat
- emme voineet enää lopettaa juttelua
- kun löytyi niitä yhteisiä kohteita: musiikki-ihmisiä ja samassa ammatissakin vielä molemmat
- täytyy uskoa todeksi että vapaana kulkee muitakin kuin häiriintyneitä
- ainakin tekstiviestifirmat nettoavat tätä nykyä

- oih ja voih kuinka ihanaa

- mikään ei tunnu vaikealta

- että jossain on joku joka ajattelee minua

- ja tekee vielä samaa työtäkin, puhuu ihan samaa kieltä, ymmärtää sekunnissa

- ja soitti mulle pianoa, lupasi soittaa vielä foniakin.

Tilulilu, näinkö tässä elokuvassa sitten kävi seuraavaksi..




lauantai 22. syyskuuta 2012

Me, myself and I

Hyvää syntymäpäivää minä.

Eilisen melankolia-alhon jälkimainingit näkyvät naamassa ja tuntuvat päässä. Mutta ihanat korvikset sain lahjaksi, kiitos!

Kohta nousen, keittelen kahvit, luen facebook-onnittelut ja alan valmistautua retkeen ystäväni luo. IhanaKaisa, jonka kanssa emme ole tavanneet yli kahteen vuoteen, kun on ollut vähän kaikkea. Luulen, että herkullisen lounaan ääressä juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi, lisättynä näillä elämän tuomilla kipakoilla mausteilla.
Illalla vielä teatteria ja varmaankin jotain sosiaalista baareilua, ehkä jopa Emma Salokoskea? Enkä tule yöksi kotiin. (Menen isälle ja äidille.) (He eivät ole kotona.) (Eli voin mennä jonnekin muuallekin.) (Hihi.)

Onneksi olen kaikesta huolimatta positivisti.






perjantai 21. syyskuuta 2012

Lähellä huippua

Muistattehan ne vitsit, joissa kysellään "Mikä on pienuuden huippu?" -Herne kyykyssä". -Okei, vähän huono esimerkki.

Mutta mikä on yksinäisyyden huippu, tai ainakin lähellä sitä?

Se, kun erittäin haastavan työ- ja yh-äiti -elämän jälkeen syntymäpäivänsä aattona on hyvästellyt lapsensa viikonlopuksi ja istuu kotona vähän nieleskelemässä sitä, että ei tätä oikeesti kukaan tajua... Tajua tätä kuinka monesta asiasta ja miljoonasta jutusta olen vastuussa.
Ja kuinka väsyneitä ihmisiä töissä kohtaan, ja kuinka monelle olen se likaviemäri. Uuuuuuuuh, evvk. Onneksi olen edelleen kohtuullisen hyvä näyttelijä. Kyllä minä kuulkaas virkani puolesta jaksan kuunnella ja järjestää.
Ja kuinka raskas onkaan ollut lukiolaisen ensimmäinen koeviikko, myös äidille. Pidetääs kuulkaa kaikki peukkuja, että Muhvi pääsee enkun kokeesta läpi. Sen verran paljon sitä on kotona opiskeltu.

Ostin itselleni synttärilahjan, annan sen aamulla itselleni. Tunnustan, että yksin huomenna herääminen on aika karua. Paitsi että, onhan mulla aikaa järjestää tänne joku seuralainen. (Juu ei.)

Mutta ehkä mä jaksan just ja just puhaltaa ne neljäkymmentäkolme kynttilää. Ehkä.





maanantai 17. syyskuuta 2012

Jotain kaunista

Tässä syntymäpäivän kahvipöydän pari nättiä:









Ja tässä sitten paluu arkeen:




Montakohan sataa makaronilaatikkoa olen elämäni aikana tehnyt?


sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Some some

Sosiaalinen media, eli some, on ollut mielessä tässä viime päivinä. Huvikseni googlasin taas kerran nimeni ja sieltähän löytyy vaikka mitä. Suorat linkit löytyy Pinterest- ja Instagram -sivuille ja tiedän, että tämä Heleijaa -nimimerkkikin on näppärästi yhdistettävissä vaikka minne.

No mitä sitten? Mitä sen on väliä, että on julkisesti löydettävissä tai esillä? No ei kai mitään. Tätä blogia en nyt soisi ihan hyvänpäiväntuttujen lukevan ja yhdistävän sitä oikeaan aitoon minuun. Mieluummin kirjoitan tuntemattomille, tietyille tutuille tai lähinnä kai itselleni.

Somessa, eniten ehkä instagramissa on syntynyt ihmisyhteyksiä, tuttuja, joita ei ole ikinä tavannut, mutta jotka päivä päivältä tulevat tutummiksi lisäämiensä kuvien kautta. Hassua. Ja ehkä sitä aidointa sosiaalista mediaa: tiedän mitä lumimarja, kristiinah, rullakatriina tai ristoristo ovat viime päivinä tehneet (tai jopa mitä syöneet), vaikka en heitä oikeasti tunne. Ja joo, he tietävät samat myös minusta.

Vaikka olen tämänkin viikonlopun oleillut lähinnä kotosalla, tosin äärettömän puuhakkaana, niin olen jotenkin kuitenkin ollut yhteydessä ulkomaailmaan, kun olen postannut kaikenlaista sosiaalisesti sosiaaliseen mediaan.
On se hyvä, että joku on senkin keksinyt, muutenhan tässä olisi ihan mökkihöperö!



lauantai 15. syyskuuta 2012

Kuvapäivä


Illan tullen

Olen koukussa kuvaamiseen. Instagram on uusi ihana villitys, olen siellä omalla nimelläni, joten tänne ei tule linkkiä. Instagramissa on se hyvä puoli, että kaikki sen käyttäjät ovat valokuvahulluja, joten sinne voi laittaa vaikka kuinka paljon kuvia, eikä kukaan tuskastu. Fb:ssä saattaa tällaista kyllästymistä olla havaittavissa.

Mutta tässä tämä päivä, kuvina:

Keltainen aamiainen

Kunnollisen ihmisen kasviskeitto

Upeat syksyn värit

Ole hyvä, ota omena

Kaunista myrkkyä

Syksyä metsässä






tiistai 11. syyskuuta 2012

Boheemikeiju

Boheemikeiju täyttää tänään 14 vuotta.

Aamulla kävin herättämässä, onnittelemassa ja lahjomassa unista tyttöä. Laitoin facebookiin päivityksen:
"Olen niin onnellinen, kun saa kohta hiipiä herättämään yhden oranssitukkaisen tytön, joka 14 vuotta sitten syntyi mukanaan paljon iloa, viisautta ja piikikästä huumoria. Hyvää syntymäpäivää A."

Pitkin päivää huomasin liikuttuvani omista sanoistani, tai lähinnä tietenkin siitä mitä on sanojen takana. Tuo lapsi on tuonut niin paljon iloa omilla tempauksillaan ja jutuillaan ja omalla elämäntyylillään. Tuo lapsi on niin viisas ja tarkkanäköinen, että meillä kaikilla olisi oppimista siitä. Tuo lapsi on niin sarkastinen, että se joskus huimaa päätä. Kas tässä esimerkki melkein kymmenen vuoden takaa:
Boheemikeiju 5v oli hieman huono syömään (on edelleenkin). Pitkän vetkuttelun jälkeen hän sai luvan jättää loput ruuat syömättä kunhan laittaisi ne itse roskiin. Keiju kantoi lautasen roskiksen luo, mietti siinä teatraalisen pitkään ja kysyi sitten: "Kumpaan roskikseen tämä laitetaan?" Minä siihen, että bioroskikseen, koska sinnehän laitetaan kaikki mitä joku voisi syödä tai mikä on ollut ruokaa. "No mutta ei tätä sinne sitten voi laittaa, koska tämä ruoka on syötäväksi kelpaamatonta." -Jepjep.

Ja just nyt tuli tekstari: "Tuo jotain karkkia illaks, kun on synttärit."




Peruutetaan tiistait

Oon aina ollut sitä mieltä, että tiistai on tyhmä päivä. Vaikka se pitää sisällään yleensä monenlaista asiaa, niin silti sitä odottaa, että olis jo ohi.

Tänäänkin olen onnitellut synttärisankaria, opettanut, suunnitellut, soitellut puheluita, hoitanut vaikeita asioita, pitänyt kuoroharkkoja, käynyt kahvilassa, juorunnut ystävän kanssa, soittanut Steinwayta...
Ja nyt olen edelleen töissä ja odotan vanhempainillan alkua. Aloittaisiko jollain oikein räväkällä, sellaisella mikä taatusti jää mieleen? Ei, ollaan konservatiivisia ja puhutaan vapaudesta ja vastuusta, huolenpidosta ja arjen pienistä teoista. Boring, mutta ei voi mitään, sellaisia ne tiistaipuheet on.


maanantai 10. syyskuuta 2012

Sinkkuelämää

Noh, viikonloppuna testasin sinkkuelämää. Olin holtiton, enkä tullut yöksi kotiin. No morkkishan siitä seurasi ja hillitön levottomuus.

Kysymyksessä ei missään nimessä ole minkäänlaisen ihmissuhteen alku, vaan tuollainen ohimenevä juttu; tuolta se tuli ja tonne se meni. Tosin mua vähän naurattaa se, että olemme muka viisaita ja vakaita konservatiivisia keski-ikäisiä.. tais päästä se siinä tuoksinassa unohtumaan, molemmilta.

Mutta ehkä suon myös itselleni sen myönnytyksen, ettei aina ja koko ajan tarvitse olla niin kovin järkevä, -itse asiassa olin jotain aivan muuta. Ehkä se teki vain hyvää...?

Oijoijoi, kyllä mä tänään töissä mietin, että moninaiset on naisen roolit juu. Varsinkin keski-ikäisen puuman. Grauh.

Nyt mä voin sitten seesteisenä ja tyynenä keskittyä työn tuomiin haasteisiin, kuntoiluun ja vaikka talon lämmityksen syyssäätöihin. Taitaa olla edessä retki rakastamaani pannuhuoneeseen vääntämään nappuloita september-asentoon. Täällä on nimittäin 19 astetta kylmä.







maanantai 3. syyskuuta 2012

Do the locomotion

Pari asiaa, jotka on jäänyt mainitsematta: Minulla on uusi auto, siis minulle uusi. Oikein kiva, nätti ja näppärä. Ja aivan itse ostettu. Hyvähyvä, hyvin hoidettu.

Toinen on se, että kesäkiloista on päästy eroon (toistaiseksi) ja kuntokuuri jatkuu. Liityin paikallisen uuden kuntokeskuksen jäseneksi ja aion aikaani siellä kuluttaa sopivissa määrin.
Tänään olin kahvakuulatunnilla, voi hyvänen aika kun oli rankkaa. Joku siellä mutisi ettei jaksa, koska on juuri muutama kuukausi sitten synnyttänyt. Aattelin, että kelpaiskohan minulta sama selitys... päätin kuitenkin olla hiljaa, koska viimeisimmästäkin synnytyksestä on kulunut 14 vuotta, hehhehe.

Mutta hiki virtasi ja prkleet pään sisällä raikuivat. Tunnin vetäjä, timmi, hyväkroppainen, hauskannäköinen mies jaksoi kehua jopa minua. Tästä sain lisävirtaa, kun kuvittelin että se on ihastunut minuun: ihan varmasti katsoi mua vähän pidempään. Naurakaa vaan, niin mäkin nauroin, mutta jaksoin sen voimalla tehdä kaikki vatsalihasliikkeet. Melkein.

Huomista päivää odotellessa, takareidet on jo nyt niin piukeena, että aamulla varmaan kierin portaat alas.

Mutta mä oon hyvällä tuulella, paremmalla kuin aikoihin.




lauantai 1. syyskuuta 2012

Syvältä

Onhan tää yksin seurusteleminen ihan syvältä.

Tänään alkaa syyskuu ja samalla projekti nimeltä elämänpiirin laajentaminen. Koulu-kauppa-koti -kolmio on jo niin kulunut, että täytyy tapahtua jotain. JOTAIN.

Aloitetaan sillä, että normilauantaiaamupäivän liikunta ei olekaan yksinäinen lenkki pitkin metsiä, vaan uuden kuntokeskuksen avoimet ovet, kuntosali ja fitness pilates -tunti. Huuuuu, siellä on varmaan ihmisiä!
Päivä jatkukoon maltillisella kotoilulla, ja yhteisellä lounaalla lasten kanssa, mutta sitten en jääkään tänne sohvalle päivystämään, että mahtaako lapset olla kotona, vai sittenkin kavereidensa kanssa. Hyppään junaan ja lähden stadiin kuuntelemaan lauluiltaa, jossa ystäväni esiintyvät. Ja vain ja ainoastaan niiden ystävien takia, sillä lauluillan teema on Junnu Vainion pornolaulut. Ne on ällöjä, ja tässä seksittömyyden tilassa erityisen rivoja.. Toivottavasti en villiinny, vaan pääsen junaan ja kotiin Tuhkimona ennen puoltayötä.

Nähdään siis Painobaarissa tänään klo 20. Jepjep.



LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...