perjantai 30. elokuuta 2013

Kipeetä

Ja nyt mä oon kipee.
Tääkin vielä. Monta päivää jo ollut melkein, mutta nyt sitten joo. Huomasin sen viimeistään siitä, että äsken kaupassa ei tehnyt mieli karkkia. Täysin sairas, absolutamente.

Noh, otin konjakin ja tulin tänne untuvapeiton alle. Saisko vähän sääliä, kiitos. Hoivaa ja huolenpitoa en edes haikaile, niin ei tuu niin paha mieli, kun sitä ei kuitenkaan mistään saa.

Ai mainiota kuinka tää itsesäälissä piehtaroiminen on kivaa.

Taidan ruveta katsomaan jotain viihteellistä tuolta netflixistä. Ja lykkään yhä edelleen puhelua, jonka jossain mielenhäiriössä olen luvannut yhdelle ravihevoselle. Ei huvita. Sekään. Mikään.

***
Edit, n. kymmenen minuuttia myöhemmin. Soitin. Juu ei, mun loppuelämäni miehen kanssa ei puhuta ekassa puhelussa vanhenemisesta, unen tarpeesta, eläkeiän nostamisesta, työn raskaudesta. Huoh. HUOH. Miten ihmeessä mä pääsen tosta eroon... Kuinka voi kaivautua vielä syvemmälle tänne peittoihin, kuinka? En tuu täältä ennenkuin ulkonakin on niin pimeä, ettei nenäänsä pidemmälle nää. Marraskuuhun, moikka.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Mitä sulle kuuluu?

...kysyi kynsienlaittajani Salla tänään, kun istuin tuolissaan.

Mietin hetken ja vastasin että itseasiassa ihan paskaa.

Tyttönen hätkähti, varmaankaan kukaan tai siis ainakaan minä ikinä ennen en ollut vastannut noin.

Siinä mä sitten jäin miettimään silmät valvotun yön jälkeistä väsymystä hehkuen, että joo-o, aika raskasta on ollut.
Harvemmin sitä on kuukauden sisällä järkätty rippijuhlat ja kestetty se henkinen eksä-nyksä -hässäkkä, selvitty vesivahingosta ja putkimiehestä, etsitty uusi vuokralainen irtisanoutuneen tilalle, jouduttu keskelle sitä todellisuutta, että kuolema voi olla tässä ja nyt, aloitettu syyslukukausi, sekä oma että lasten, kärsitty hirveän vahvasti yksinäisyydestä (taas), ja hoidettu kaikki muut hommat siinä sivussa.

Ja samalla mä tajusin, että miksi töiden alku on tuntunut tavallista raskaammalta. Mähän oon ollut ihan poikki, ja samalla täydellisen epäskarppi vastaamaan haasteisiin.

Ja se, että joku oikeasti kuolee ja lähtee pois, ei kuulkaa ole ihan olankohautusjuttu. Eihän sille voi enää edes laittaa tekstaria.

Eiköhän tää elokuu oon nyt kärsitty, tervetuloa selkeä, kuulas ja kirkas syyskuu.

tiistai 27. elokuuta 2013

Catman ja Patonki

Olis treffejä tarjolla.

Herra Patonki on mielenkiintoinen, rankalaissyntyinen. Luulen kuitenkin, että hänellä on hyvin paljon muita viritelmiä myös. Sellaisia ne ranskalaiset ovat. Kai.

Catman on mielenkiintoinen, suomalaissyntyinen. Pitkä ja parta. Ja hänellä on persialaiskissoja. Kissoja, monikossa. Ei muita viritelmiä.
Kaneettina kommentoitakoon, että jos mies hoivaa kissoja, se ymmärtää myös vaativia naisia...

Mä en oikeesti kestä tätä nettitreffailua.
Miksei se voi tulla kaupan kassalla vastaan?

Tänään kyllä häpeämättömästi tuijottelin yhtä insinööriä yhdessä kokouksessa. Ei sormusta, hyvät lihakset. Harvat hiukset.

Alankohan mä päästä vauhtiin?

lauantai 24. elokuuta 2013

Kun kaikki vaan on

Kaikki vaan on. Paikoillaan tai täynnä touhua.

Tuntuu että olen oman elämäni joku animaatiohahmo, joka tekee vaan kaiken mitä pitää.

Menneellä viikolla tapahtui kaksi mainittavaa asiaa. Olin raveissa ja tein profiilin treffipalstalle. Olen huvittanut itseäni sillä, kuinka nämä kaksi asiaa ovat aikalailla samat.

Raviluettelosta löytyy hevosesittely mainesanoineen, saavutuksineen ja sijoituksineen. Treffipalstalle jokainen on yrittänyt parhaan kykynsä mukaan kuvailla itseään ja elämäänsä niin, että joku kiinnostuisi.

Raveissa on esittelykierros, jossa katsastetaan kunto ja karvan kiilto. Nettiprofiilikuvat yrittävät olla joko puoleensavetäviä tahi salaperäisiä, kuitenkin niin että joku kiilto näkyisi.

Raveissa yritetään veikata voittajaa, tai edes lähimain voittajaa.
Ja ihan sama homma kuulkaa siellä saitilla:
...jos mä tolle lähetän viestin, niin vastaakohan se ja onkohan meillä verbaalista sielunkumppanuutta ja miksiköhän se ei ole nyt vastannutkaan mulle, vaikka on selvästi käynyt täällä, sillä on siis tietty joku muu kiinnostavampi ja pitäisiköhän vielä lähetellä viestejä vaikka tolle ja tolle ja tolle. Oho, nyt mulle tuli viesti....ouh ei, apua mitä mä vastaan olematta töykeä että kiitos ei kiitos. Ja ooh, tolla on ihana profiili ja iih se vastasi ja uuh me on jo kirjoiteltu ja plääh nyt se katosi.

Ra-sit-ta-vaa.


***

Raveissa voitin aika hyvilläkin kertoimilla ja arvauksilla. Palstalla ei ole vielä päästy finaaliin, tuskin edes välieriin.

Saas nähdä.
Lähden lenkille.
Ihana ilma.

Ja hienoisesta negatiivisesta vireestä huolimatta tämä on aivan hyvä päivä ja mulla on aivan hyvä mieli.




perjantai 23. elokuuta 2013

Aamumiete

-Suru suurempi kuin jos
jokin luotain sut veisi pois,
olis vaan, ellei koskaan kohdattu ois.

Tänään on hautajaiset. Pyysin yhteistä ystävää jättämään sekunnin mittaiset ajatushyvästit.

Niin surullista.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Haa-vei-lu

Missäs järjestyksessä sulla on aterimet laatikossa? Ne pitää olla näin: haa-vei-lu. Just opin ja muutin järkkää, mulla oli vei-lu-haa.  Arjen pieniä iloja.

Keijun juhlat oli ihanat. Kaikki meni nappiin, ihan kaikki. Kymppi plus.

Koulukone on saatu käyntiin. Tsiisus siinä on sata hommaa ja tuhat kysymystä. Mutta kokemus jo jyllää, antaa tulla vaan ongelmia, mulla on ratkaisuja.

Kaikki hyvin, iso väsy ja uupumus. Mutta kyllä tää tästä. Jos joku vaikka pyytäis treffeille. Hahhahh, ennemmin voitan lotossa.


perjantai 9. elokuuta 2013

Selvittiinhän sitä

Aikamoinen viikko takana. Nyt hetki aikaa istua ennen suurta juhlavalmisteluviikonloppua.

Alakerrassa oli vesivahinko. Vuokralaiseni asunnossa halkesi vessanpönttö ja kaikki vedet valuivat lattialle. En voi olla mainitsematta, että vuokralaiseni on aika lihava. Luulisi jo tämän episodin hänelle itselleenkin sen osoittavan. Aika noloa, mennä nyt vessaan ja...
No, täällä on sitten ravannut komeaa putkimiestä ja homman pitäisi olla nyt laskua vailla valmis. Laskua! Rahanmenoa ei voi estää, se on niin taivahan tosi. Toivottavasti saan vakuutuksesta edes jotain takaisin.

Suruvire työnnetään taka-alalle ja muistellaan vain iloisia juttuja. Tai mieluummin olen muistelematta mitään just nyt, ollaan niinkuin ei oltaiskaan.

Talo on siivottu, kiitos ihanien ystävien. Eilen he saapuivat sinipiiat tanassa ja hupskeikkaa, vajaassa parissa tunnissa oli koko
talo siivottu juhlakuntoon. Nyt vaan pitää yrittää olla sotkematta.

Tänään tehdään kauppalistaa ja huomenaamulla kauppaan. Ja huomenna pystytetään katokset ja laitetaan pöydät ja kannetaan varajääkaappi autotallista keittiön lähelle.
Mielessä pyörii kerran näkemäni artikkeli "Tapahtumajärjestäjän sata muistettavaa asiaa."

Töissä olen tohottanut kaiken valmiiksi maanantain kokouspäivää varten. Ei muuta kuin koulukone käyntiin!

Ja Muhvilta puuttuu vielä kravatti. Vihreä, Keijun juhlien teeman mukaan.



keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kun tuuli käy

Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole.

Minulta on kuollut ystävä, miespuolinen ystävä. Yhtäkkiä yllättäen.
Ystävyytemme on pitkä ja monipolvinen, aina emme ole olleet ystävällisiä toisillemme, mutta nyt nämä viimeiset vuodet olimme.

Viime torstaina näin hänet viimeisen kerran. Meillä on oli kahden hengen teatterikerho, joka on muutaman vuoden ajan kiertänyt katsomassa kaiken maailman esityksiä lähikaupungeissa. Nyt siis viimeisen kerran kuusi päivää sitten, eikä kumpikaan meistä tiennyt että emme enää koskaan näkisi. Tai ehkä hän salaa itseltäänkin aavisti jotain, iso karhunhalaus oli tavallistakin lämpimämpi.

Aina me vitsailtiin, aina me naurettiin, aina me yritettiin olla nokkelampia kuin toinen. Osattiin puhua myös vakavia ja hän on tukenut minua elämäni mutkissa itse asiassa aika paljon. Ja nyt kun tiedän etten enää koskaan saa teatterikutsua, kyytejä sinne sun tänne, piristäviä tekstareita, kuuntelevaa olkapäätä, tai ylipäätään mitään mikä tähän ihmiseen liittyy, niin tuntuuhan tämä kummalliselta. Arvaamattomalta, surulliselta, pysäyttävältä.

Tekstareidemme lukeminen oli virhe. Enää en ikinä saa vastausviestiä.
Viimeisin viesti häneltä oli: "Olisit huutanut. Olisin ottanut."

Liian aikaisin lähdit pois. Kiitos kaikesta.



sunnuntai 4. elokuuta 2013

Kuin myrsky

Mun jalat on ihan rutikuivat korput kesän jäljiltä. Niinpä istunkin nyt jalat pesuvadissa; kuumaa vettä, oliiviöljyä ja sitruunamehua. Annetaan imeytyä ja muhia yhden blogitekstin kirjoittamisen verran.

Käytiin rippileirillä vierailulla. Muhvi ja mä ja onneksi myös kummit. Isää ei näkynyt, hän kun ei tiennyt (eikä ollut ottanut selvää) milloin on vierailupäivä ja oli nyt sitten kuulemma reissussa. No, en mä häntä sinne kaivannutkaan.
Leirillä luettiin rippilasten kirjeitä vanhemmille. Tunnistin omani, se oli osoitettu äidille ja siinä sanottiin mm. jotain tällaista: kiitos siitä, että oot mun äiti ja annat mun olla oma itseni..... silloin kun suutut olet kuin myrsky.....toivon että et sanelisi niin paljon hommia mitä minun pitää tehdä......toivon sinulle vähemmän stressiä.... t: minä.

Suutun kunnolla ehkä  kaksi kertaa vuodessa. No, neljä. Ja olen silloin kyllä kuin myrsky, kyytiä saa kivet ja kannot.
Ja olen kyllä tunnistanut sen, että mulla on kummallinen pakkomielle alkaa luetella kotitöiden listaa vasta heränneelle lapselle, tai sitten vaihtoehtoisesti kotiin tullessa.
Tästä on pakko päästä eroon, voiko veemäisempää olla! Ihan upeaa varmaan kuunnella hommaluetteloa uni vielä silmässä, tai sitten kun on kotiutumassa jostain. Mistä ihmeestä tuo piirre on tullut ja miten ihmeessä sen saa pois??

Nyt mulla on haikea olo. Ja ikävä kaikke mahdollista. Ja nyyhky. Ja tää jalkavesikin on ihan liian kuumaa.

Kerran keskustelin lapsettoman ihmisen kanssa lasten kasvatuksesta. Ja hän vilpittömästi halusi tietää miten mä olen onnistunut näin hyvin yksin lasten teinivuosien aikaisesta kasvattamisesta. Heti silloin mietin että mitähän mä olen mahtanut tehdä oikein.

Ehkä ne on nää jutut:
-  pitää kunnioittaa ja arvostaa
-  kehua ja kannustaa ja auttaa silloin kun ei osaa, ilman kiukkua
- opettaa arvostamaan työn tekoa, esimerkiksi koulutyön kautta
- antaa olla oma itsensä
- antaa mahdollisuuksia kehittää itseään, ei kuitenkaan niin että elää lapsen kautta uudestaan omaa elämäänsä
- nauraa yhdessä
- itkeä yhdessä
- antaa omaa tilaa, antaa vapautta ja vastuuta
- luottaa omaan lapseensa

Aika sanahelinää, mutta kun näitä tekee arjessa todeksi, niin kyllähän se tulosta tuo. Olen nähnyt vanhempia, jotka aliarvioivat, haukkuvat, ivaavat, eivät auta, mutisevat, marisevat.

Vielä kun mä pääsen eroon tuosta käskyttämisestä, niin sittenhän mä olen täydellinen. Sitä odotellessa.

Ja sitä mä mietin nyt myös, että tästä aiheesta olisi ihan ylettömän hienoa puhua jonkun toisen kanssa. Ettei tarvitse itsekseen miettiä. -Mutta onneksi voi kirjoittaa.

Kerran keskustelin peilikuvani kanssa, oli tiukka paikka kun mietin pitääkö Muhville laittaa kotiintuloajat. Kun se siis vihdoin on löytänyt kaveripiirinsä, niin musta olisi ollut kurjaa rajoittaa menemistä kotiintuloajoilla. Ja sitten mä kuumeisesti mietin, että pitäisikö ne kuitenkin olla.

No, ei niitä ole. Muhvi saa olla niin kauan kuin haluaa, kunhan ei tee tyhmiä eikä tuhmia. En valvo enkä odota (yleensä). Kotiin tultuaan hän laittaa mulle yläkertaan tekstarin, josta voin sitten yöllä herätessäni tarkistaa, että poika on kotona. Toimii ja luottamusta löytyy. Kotiin poika on tullut klo 22-02 välillä. Siis lomalla. Arkena tullaan kotiin klo 21.
Tähän keskusteluun mä olisin tarvinnut kumppania, mutta sujui se ihan hyvin näinkin :)

No nyt mulla on ihanan sileät jalat, ihan kuin vauvalla. Kokeilkaa tekin tällaista blogikylpyä.

Rippijuhlat viikon päästä

Tässä sitä vaan rentoillaan, vaikka viikon päästä talo on täynnä vieraita ja käsillä on nuoren neidon juhlapäivä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eli mikäs tässä.

Paljon on jo valmista, niinkuin esimerkiksi:

Asut
Keijulla on jo viime kesänä kirppikseltä löytynyt vihervalkoinen hauska mekko. Maksoi 3 euroa. Muhvi mahtuu kuin mahtuukin vielä pukuunsa, onneksi hän on tuota spagettilapsi -tyyppiä, eli kasvaa vain ylöspäin.
Minullakin on kirppismekko, mutta se olikin sellainen löytö, että oksat pois. Uniikki Voglian käyttämätön musta kotelomekohkon tyyppinen, jossa musta-shampanjan väriset satiiniosiot. On vaikea selittää. Mutta nätti on ja tyylikäs ja sopiva. Hinta 12 e.
Ja tottakai kampaajat ja kynnet ennen juhlaa. Keijulle leiskuva oranssi tukka!

Talkooväki
Torstaina lauluyhtyeen naiset tulevat siivoamaan, perjantaina perheystävät laittamaan katoksia ja pöytiä ja lauantaina varmaankin joku auttamaan ruokavalmisteluissa ja kaupparetkissä. Olen ylpeä itsestäni, että olen saanut pyydetyksi apua. En ole (ollut) siinä kovin hyvä.
Ja itse juhlapäivänä keittiöön ja tarjoiluun avuksi saapuu supertehokas työkaveri tyttärineen. Ei huolta.

Tarjoilu
Täytekakut tulee entiseltämieheltä ja nykyiseltävaimolta. Tuokoon ihan mitä vaan, varmaan hirveet paineet :) Karjalanpiirakkaa (suoraan Savosta siskolta), munavoita. Mansikka-feta-kana-rucola -salaattia. Lihapullia. Kinuskikissan neliöitä (kummitädin tekemiä). Minimuffinsseja. Karkkia. Kahvia ja mehua (nykyisenvaimon tekemää. Se kun on niin kunnollinen ihminen ja semmonen mehuntekijä. Ilmeisesti.)

Lihapullia oon jo tehnyt parisataa pakkaseen, mutta ne on oikeesti aika rumia. Eikä mua huvita paistella niitä yhtään enempää. Joten saattaa olla, että meillä tarjotaan Lidlin pakastelihapullia. Ne ei oo pahoja.

Minimuffinsseja Keiju on tehnyt jo keväällä 400 kpl. Ne on sellaisia makeisvuoassa olevia kökkäreitä, jotka kuorrutetaan vielä. Ihania.

Valokuvat
Jo alkukesästä otin Keijusta kuvia. Tyttö luonnonlapsi ilta-auringossa nurmikolla. Kanien kanssa ja ilman. Lähäreitä ja pehmennettyä utua.
Tein niistä mustavalkoisia, koska mallilla oli likaiset hiukset ja muutenkin meininki aika boheemi. Niistä tuli täydellisiä. Pakahduttavia.
Kuvat laitetaan oviaukkoon puotinaruun roikkumaan, siitä jokainen saa lähtiessään valita mieleisensä kiitoskortin, tai vaikka monta. Teetin niitä aika läjän.

Ohjelma
Kummitäti pitää puheen, ehkä yhdessä kummisedän kanssa. Heidenröslein ystäväni laulaa ja soittaa pianoa, ihan niinkuin teki Boheemikeijun ristiäisissäkin. Äitee itse ehkä kaivaa huilunsa ja soittaa jonkun kappaleen. Ja ripariväki tulee kitaroinensa ja laulattaa juhlaväkeä, ainakin Muhvin juhlissa laulu raikasi koko juhlakansan voimin.

Ja kaiken tämän tulee taltioimaan kameralle lauluystäväni. Sekin vielä.

Että siinä se sitten. Hyvät bileet.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...